Alue, asukkaat ja asumisolot

Riihimäestä tuli taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1919 ja kauppala vuonna 1922. Kauppalan perustamisasetuksessa 1921 ei vielä määritelty tarkasti kauppalan aluetta, vaan Riihimäen kauppalan alue määriteltiin vasta valtioneuvoston päätöksessä 1926.[1]

Vuonna 1920 uuden kauppalan väkiluku oli 7003. Vuonna 1930 väkiluku oli noussut jo hieman yli 9100, mutta seuraavalla vuosikymmenellä väkiluku kasvoi hitaasti ja suhteellinen kasvu oli 11,8%. Vuonna 1940 Riihimäen asukasluku oli 10 235. Sotien jälkeen Riihimäen väestö alkoi kasvaa nopeasti. Vuonna 1950 asukkaita oli jo 16 713 eli ajanjaksolla 1940-1950 väkiluvun suhteellinen kasvu oli peräti 63,3%. Vuoteen 1960 päästessä väkiluku oli 20 109.[2]

Riihimäki sai paljon muuttovoittoa vielä 1960-luvun alussa, mutta vuosikymmenen puolivälissä Riihimäkeä koettelivat teollisuuden suhdanteiden ja työn tarjonnan suuret vaihtelut, jolloin muuttoliike oli 1960-luvulla joinakin vuosina jopa tappiollinen [3] Vuonna 1980 Riihimäellä oli 23 971 asukasta, vuonna 1990 25 000 asukasta ja 2000-luvulla asukasluku on ollut noin 29 000.[4]

 

Kuva 2. Havainnollistus Riihimäen asukasluvun kehitys 1920-2000. Vuoden 1970 tiedot puuttuvat.

 

Riihimäen keskusta näytti 1930-luvulla tyypilliseltä puutalovaltaiselta kauppalalta. Kuten muuallakin maassa Riihimäellä asuttiin 1930-luvulla ahtaasti. Asunnoista oli pulaa ja asunto-olot olivat nykypäivän mittapuun mukaan vaatimattomat. Seuraavat luvut valaisevat asunto-oloja Riihimäellä ennen sotia.

Ennen sotia ja jälleenrakennuskautta, vuonna 1930, Riihimäellä oli kaikkiaan 1877 lämmitettävää rakennusta. Näistä kivirakennuksia oli vain 121. Huoneistoja koko kaupungissa oli 2357, joista asuinhuoneistoja 2275. Koko kaupungin 2275 asutusta huoneistosta keittiö oli ainoastaan 444:ssä ja 179 huoneistoa oli vain yhden huoneen muodostamia huoneistoja ilman keittiötä. Huoneen ja keittiön huoneistoja oli lähes puolet Riihimäen huoneistoista eli 1047 kappaletta. Kolmen huoneen huoneistoja oli 332 ja neljän huoneen huoneistoja ainoastaan 68. Koko kaupungissa oli vuonna 1930 vain 49 keskuslämmitettyä rakennusta ja ainoastaan kymmeneen rakennukseen tuli lämmin vesi.[5]

[1] Hoffrén & Penttilä 1979,779.

[2] Hoffrén & Penttilä 1979, 998.

[3] Honka-Hallila 2000,12.

[4] Tilastokirja 2016,6. Riihimäen kaupunki.

[5] Riihimäen rakennus- ja asuntolaskenta marraskuun 27 p. 1930: SVT: Suomen virallinen tilasto. 6,Väestötilastoa; 72: 12, Tilastollinen päätoimisto,Helsinki 1932.