Lopentien alue

HIRSIMÄKI / 15

Yleiskuvaus

Lopentie kertoo hieman nurjempaa tarinaa suomalaisen kaupunkirakentamisen historiasta: ajan saatossa alue on muodostunut kirjavaksi ja rauhattomaksii kokoelmaksi betonielementtirakentamisen eri tyylejä ja pintamateriaaleja.

Yleisvaikutelma on kujamainen, pakattu ja ahdas – joskin erityisesti tienvarren puustolla ja muulla kasvillisuudella on kesäisin kokonaisuutta rauhoittava vaikutus.

Rakennustyylien kirjo vaihtelee 1960-luvun niukkapiirteisyydestä (Lopentie 36) 1980-luvun postmodernistiseen muotokieleen (Lopentie 37). Pintamateriaalit ja värit vaihtelevat maalatusta betonista tiileen ja klinkkeriin.

Suhde muuhun rakennuskantaan

Jo ensimmäisessä Hirsimäen alueen asemakaavassa Lopentietä hahmoteltiin jatkeeksi Hämeenkadun kaupunkimaiselle rakentamiselle.

Hirsimäen ensimmäisessä varsinaisessa kaavassa 1950-luvulta pienkerrostalojen rooli oli monipuolistaa kaupunginosan rakennuskantaa. Valmistuneet rakennukset ovat saaneet kuitenkin reilusti ensimmäistä kaavaa suuremmat mittasuhteet.

Keskustasta etääntyessä kerrostalot madaltuvat massaltaan suhteellisen tasaisesti ensin kaksikerroksisiksi, sitten yksikerroksisiksi rivitaloiksi. Tyylillinen ja visuaalinen kirjavuus kuitenkin jatkuu.