hameenkadulla

Majakka, ent. Osuusliike Ahjo

Kuva: Juho Haavisto

Vuosisadan alussa 1910-luvulla Riihimäellä toimi noin kymmenen kauppaa. Liikkeiden määrä kasvoi jatkuvasti asukasmäärän ja kaupankäynnin kasvun myötä ja 1920-luvulla erilaisia myymälöitä oli jo yli kolmekymmentä. Vuosisadan alussa tarjolla olevien tuotteiden määrä oli vielä niukkaa ja hinnat määräytyivät yksittäisten kauppiaiden mukaan vähäisessä kilpailutilanteessa. Riihimäellä moni käsityöläinen alkoi perustaa omille ja tehdasvalmisteisille tuotteille vähittäismyymälöitä, jotka erikoistuivat esimerkiksi vaatteiden myyntiin. Erikoismyymälöiden rinnalle asemakaava-alueelle perustettiin myös sekatavara- ja ruokatavarakauppoja sekä kyläkauppoja harvemmin asutuille lähialueille.

 

Kiinnostu osuuskauppojen perustamiseen sai alkunsa yksittäisten kauppiaiden hallinnoiman kaupan epäkohdista. Suomen osuustoimtalaki astui voimaan vuonna 1901 ja jo samana vuonna Hyvinkäällä perustettiin Hyvinkään Osuuskauppakunta. Myös Hausjärvelle perustettiin oma osuuskauppa vuonna 1903. Riihimäelläkin innostuttiin osuuskaupan perustamiseta ja Riihimäen Osuuskauppa avasikin ovensa vuonna 1903. Alkuinnostuksen jälkeen paikallinen osuuskauppa joutui kuitenkin sekä taloudellisiin että hallinnollisiin ongelmiin, jotka johtivat lopulta 1914 vararikkoon. Ensimmäisen yrityksen epäonnistuttua uutta riihimäkeläistä osuuskauppaa jouduttiin odottamaan aina kaupungiksi tulemiseen saakka.

 

Koska tarvetta osuuskaupalle oli edelleen, perusti Hyvinkään Osuuskauppakunta, vuodesta 1920 lähtien Osuusliike Ahjo, oman sivumyymälänsä Riihimäelle vuonna 1916. Riihimäen Ahjo toimi aluksi pienessä vuokrahuoneistossa, mutta jo vuonna 1917 se muutti omaan kiinteistöön Hämeenkadun varteen. Vuodesta 1904 osuuskauppojen keskusjärjestönä oli toiminut Yleinen Osuuskauppojen Liitto (YOL) ja tukkukauppana Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK), mutta osuuskauppaliikkeessä oli koko ajan selvempi kahtiajakautuminen maaseudun viljelijäväestön maalaisliittotaustaisten osuuskauppojen (ns. pellervolaiset) ja kaupunkien työläistaustaisten osuuskauppojen (ns. edistysmieliset) välillä. Suuntariidat kärjistyivät lopulta vuonna 1916, kun työlästaustaiset osuuskaupat perustivat oman Kulutuskuntien Keskusliiton (KK) ja vuonna 1917 Osuustukkukaupan (OTK). Ahjo päätyi lopulta OTK:n jäseneksi ja pellervolaista SOK:n osuuskauppaa piti yllä Hausjärven Osuuskauppa.

 

Riihimäellä siirryttiin pienistä myymälöistä tavarataloaikaan lokakuussa 1940, kun Ahjon uusi suuri liiketila valmistui Hämeenkadun varteen vanhan liiketalon paikalle. Rakennustyö valmistuivat talvi- ja jatkosodan välillä ja talvisodan aikaan puolivalmiin rakennuksen kellarikerrosta käytettiin pommisuojana. Uudisrakennus oli nelikerroksinen funkkistyylinen liiketalo, jonka oli suunnitellut KK:n Erkki Rautiala.

 

Riihimäen Sanomat kirjoitti Ahjon uuden tavaratalon julkisivusta ihailevaan sävyyn:

 

Talo, joka sijaitsee Riihimäen keskeisimmällä paikalla, on edustava jo ulkoapäinkin ja toistaiseksi, voinee sanoa, Riihimäen komein rakennus. […] niin suurenmoinen se on jo ulkoapäinkin katsellen. Hämeenkadulle, Kauppakaudulle ja Kauppakujalle 105 metrin pituinen julkisivukin antaa jo pitkäksi ajaksi tarkastelua.

 

Ahjon julkisivu oli valkoiseksi rapattu ja sokkeli oli kontrastikkaasti kiillotettua mustaa graniittia. Ahjo täyttää koko korttelin Hämeenkadun puoleisen reunan monumentaalisella kuutiomaisella muodollaan. Alunperin toisen kerroksen Kauppakujan puoleisessa reunassa on ollut rakennusta kiertävä avonainen aurinkoparveke, joka loi katoksen katutasossa olleen ravintolan Kauppakadun puoleiselle sisäänkäynnille. Parveke on myöhemmin poistettu. Ahjon katolla on Kauppakadun ja Hämeenkadun kulmassa alkuperäisellä paikallaan edelleen lipputanko. Rakennuksen kaksi ylintä kerrosta oli varattu asuinhuoneistoiksi, ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa oli avarat tavaratalo-, toimisto- ja ravintolatilat. Julkisivussa ylimpien kerrosten kaksijakoiset symmetrisen rytmikkäästi sijoitetut ikkunat, toisen kerroksen kolmijakoiset nauhamaisesti sommitellut liikeikkunat ja katutason lähes koko kerrosalan kokoiset näyteikkunat peilaavat rakennuksen eri kerrosten alkuperäisiä funktioita.

 

Avajaispäivänä 7.10.1940 liikkeessä vieraili arviolta 2700 asiakasta, joten kiinnostus uudenlaista myymälää kohtaan oli suurta. Sanottiin, että Ahjosta saa kaikkea orvokkikimpusta leikkuupuimuriin ja hammasharjasta rasvanahkasaappaisiin, mikä oli erityisliikkeisiin ja pieniin myymälöihin tottuneille kauppalaisille täysin uutta. Uudessa tavaratalossa tai suuraitassa, kuten sitä silloin nimitettiin, oli 1950-luvulla jo useita osastoja eri tuotteille. Elintarvikeosaston lisäksi myymälötiloista löytyi erillinen kenkä-, puku-, leninki- ja kemikalio-osasto.

 

Talon kaksi alinta kerrosta on kokonaan varattu Osuusliike Ahjon käyttöön. Pääsisäänkäytävästä päästään varsinaiseen suuraittaan, jossa sijaitsevat käytännisesti ryhmiteltyinä rauta-, talous-, urheiluväline-, maatalous-, siirtomaa-, ja kemikalio-osastot. Pula-ajasta huolimatta täytyy sanoa, että eri osastoja tarkastellessa ei havaitse merkkiäkään juuri minkään tavaralaadun puutteesta, vaan kaikkea, mitä ajatella saattaa ja ihminen tarvitsee […] näyttää löytyvän. Erikoisen miellyttävä näytteille asettelu tekee katselijaan todella ostohalua herättävän vaikutuksen. Suuraitasta johtavat leveät portaat toiseen kerrokseen, jossa on vaatehtimo ja kangas- ja jalkineosasto sekä muotiosasto. […] 

 

Suuraitan ensikerroksesta on myöskin välitön yhteys erikoismyymälöihin, kuten liha- ja kalamyymälään, jotka ovat kerrassaan ensiluokkaiset, niin hygieniseltä kuin käytännölliseltä kannalta arvostellen. Mainittujen osastojen käyttöön on varattu neljä täysin ajanmukaista jäähdyttämöä, joissa elintarvikeet voidan säilyttää turmeltumattomina. Erikoinen kalamyymäälä on vielä koko maassamme verraten harvinainen […]

 

Ensikerrokseen on myöskin sijoitettu ruokala, johon sisäänkäynti on Kauppakujalta. Vaikkakin ruokalaa nimitetään III-luokan ruokalaksi, täyttää se kalustonsa ja viihtyisyytensä puolesta suuremmatkin vaatimukset. Samalla kadulla on sisäänkäynti myöskin I-luokan ravintolaan, joka on todellakin ensiluokkainen. […]

 

Kolmas ja neljäs kerros talosta on […] järjestetty asuinhuoneiksi. Talossa on kaikkiaan 24 asuinhuoneistoa, joiden keittiöt ovat sähköistetyt, joten keittäminenken käy sähköllä. Asukkaiden mukavuutta silmällä pitäen on talossa 3 henkilöhissiä, joka myöskin on paikkakunnalla ainutlaatuinen tapaus tähän asti.

 

Tavaratalon liiketoiminta oli niin menestyksekästä, että Ahjoa päätettiin laajentaa mittavasti 1950-luvun lopulla. Remontti kesti lopulta pari vuotta ja uusi Ahjon tavaratalo avasi ovensa asiakkaille joulukuussa 1960. Ylimpien kerroksien asuinhuoneistot muutettiin samalla hotelliksi ja alakertaan tehtiin Riihimäen ensimmäinen itsepalveluperiaatteella toiminut kansanravintola Tilhi. Uutta ja ihmeellistä olivat myös liukuportaat, jotka olivat ensimmäiset laatuaan juuri kaupungin statuksen saaneella Riihimäellä. Riihimäen Sanomat kirjoitti 8.12.1960 avajaisista: Päivän aikana ennätti tavaratalon tiloihin ja tavaroihin tutustua monituhatpäinen asiakasjoukko. Riihimäen ensimmäiset liukuportaat herättivät ansaittua kiinnostusta – varsinkin nuoremman riihimäkeläispolven keskuudessa.

 

Uudistuneen Ahjon avajaisten jälkeen ei kulunut kuin muutama kuukausi, kun Hämeenkadulle Ahjoa loivasti vastapäätä avattiin kaupungin toinen suuri tavaratalo. Riihimäen kaupungiksi tulon jälkeen vuonna 1960 paikalliset pienet osuuskaupat saivat vihdoin perustettua yhteisen riihimäkeläisen osuuskunnan, Osuuskauppa Karan. Hämeenkadun ja Kauppakadun kulmaan, Seurahuonetta vastapäätä alettiin rakentaa uutta Sokos-Karan tavarataloa, jonka avajaisia vietettiin 20.4.1961. SOKn rakennusosaston arkkitehti Matti Haapalan suunnittelema uudisrakennus oli nelikerroksinen ja siinä oli myynti-, kahvila- ja varastotilojen lisäksi myös Osuuskauppa Karan ja tavaratalon toimistotilat. Myös Sokos-Karan tavaratalossa oli liukuportaat kaupunkilaisten iloksi. Kara oli SOKn osuuskunta ja näin ollen kilpailuasetelma OTKn Ahjon välillä oli selvä. Kun Kara vielä osti ja peruskorjasi vanhan hotelli Seurahuoneen Ahjon naapurista, oli kaupungin osuuskauppatoiminnassa selvästi kaksi samanvahvuista toimijaa kilpailemassa keskenään asiakkaista ja suurimman toimijan asemasta.

 

Osuuskauppa Ahjo oli suurimmillaan juuri 1960-luvun alussa, ja kauppa kukoisti myös Riihimäen tavaratalossa. Osuuskaupoilla oli kuitenkin tiedossa vaikeita aikoja 1970-luvulta lähtien ja yhtä suurta kukoistuskautta ei tavaratalojen kohdalla enää nähty Riihimäellä. Seuraava suurempi remontti tehtiin Ahjossa 1970-luvun alussa, jolloin tavaratalon nimi myös vaihtui Centrumiksi. Ilmeisesti 1970-luvun remontissa myös poistettiin Kauppakujan puoleinen aurinkoterassi julkisivusta.

 

Tavaratalon ulkoasun suurin muutos tapahtui 1980-luvun lopulla, kun vanha liikerakennus ja Kauppakadun varressa oleva vuonna 1927 valmistunut Centrumin talo liitettiin koko Tilhi II-korttelin kattavaan uudisrakennuskompleksiin, uuteen Majakan liikekeskukseen. Arkkitehtuuritoimisto Jussi Iivonen ja Pentti Ahon vuonna 1986 suunnittelema liikekeskuslaajennus uudisrakennuksien julkisivujen osalta tyylillisesti postmoderni. Uudisrakennusosien yksityiskohdat on lainattu etupäässä 1920-luvun Centrumin talosta ja Ahjon julkisivun funkkishenki jääkin kokonaisuudessa hieman orvoksi. Vaikka Ahjon julkisivu säilyikin Hämeenkadulta katsottuna suhteellisen alkuperäisessä asussa, muuttivat uudisrakennusosat rakennuksen alkuperäistä monumentaalista olemusta. Ahjon vanha tavaratalo on nykyisin asemakaavalla suojeltu kaupunkikuvan kannalta arvokkaana rakennuksena ja se on listattu osaksi Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) listaa.

 

HISTORIAA

Laakso laajensi myymälätilojaan 1970 Kauppakujan puolelle entisen elokuvateatteri Apollon tiloihin. Apollon ja Laakson väliin rakennettiin tuolloin matala uudisrakennus myymälätiloja yhdistämään. Vuonna 1976 rakennuksen julkisivussa tapahtui merkittävä visuaalinen muutos, kun toisen kerroksen ikkunat päätettiin peittää kuparinväriseksi maalatuilla alumiinisäleillä, jotka ovat rakennuksessa edelleen. Muutosta perusteltiin sillä, että julkisivu on liian hajanaisen näköinen toisen kerroksen poikkeavan ikkunarivistön vuoksi, lisäksi korostettiin, että säleikkö vähentää kankaille vahingollisen auringonvalon määrää myymälätiloissa ja lisää julkisivun yhtenäisen mainospinta-alan määrää.

LISÄTIETOJA

Rakennusvuosi: 1940

Osoite: Hämeenkatu 25-27

Suunnittelijat: