hameenkadulla

Hämeenaukio

Kuva: yksityiskohta vuoden 1922 asemakaavasta

I. Meurmanin asemakaavassa vuodelta 1922 Hämeenkadun pohjoispäähän on suunniteltu laaja aukio, joka kokoaa yhteen neljästä ilmansuunnasta tulevat kadut: Koivistonkadun, Lopentien, Torikadun ja Hämeenkadun yhteen. Suunnitelman toteutumista saatiin odottaa aina 1950-luvulle saakka, jolloin aukio alkoi vihdoin rakentua. Uusien katujärjestelyjen tieltä raivattiin vanhaa puutaloasutusta mm. nykyisen liikenneympyrän alueelta.

Vuonna 1895 valmistunut Riihimäen (vapaapalokunnan) Palokunnantalo eli Seuratalo pääsi aukion avaamisen jälkeen näyttävälle paikalle aukion laidalle. Myös Meurmanin 1922 asemakaavassa aukiolle on hahmoteltu samalle kohdalle isoa julkista rakennusta, mikä kuitenkin jäi toteutumatta muidenkin aukiota ympärille suunniteltujen 3-kerroksisten liike- ja vuokratalojen tapaan. Seurataloa ja Falleniuksen matalaa liiketaloa lukuun ottamatta aukion ympärillä olevat rakennukset olivat 1950-luvulle tultaessa vuosisadan vaihteessa rakennettuja puisia asuintaloja.

Hämeenaukion todellinen muodonmuutos alkoi tultaessa 1960-luvulle, jolloin aukio rakennettiin lähes kokonaan uudelleen. Riihimäki oli juuri vuosikymmenen vaihteessa muuttunut kauppalasta kaupungiksi ja keskustan haluttiin edustavan uutta modernia kaupunkirakentamista vanhan puutalomiljöön sijaan. Keskustan uudistaminen ja vanhan rakennuskannan purkaminen oli aloitettu jo 1950-luvun lopulla, mutta rakennustahti vain kiihtyi 1960-luvulla.

Rakennusurakoinnista vastasi pääasiassa paikallinen Teräskiila Oy, joka ehti vuoteen 1963 mennessä rakentaa Riihimäelle noin 40 uutta taloa. Pelkästään Hämeenkadulla välillä Hämeenaukio-Ritytalo on 12 Teräskiilan rakentamaa kiinteistöä. Rakennustahdin selittivät osaltaan uudet rakennustekniset innovaatiot, muun muassa tehdasvalmisteiset standardisoidut rakennuselementit, betonirakentamisen kehitys ja nykyaikainen pilari-palkki-järjestelmä. Osaltaan selittävinä tekijöinä olivat myös yleinen kaupungistumis- ja vaurastumiskehitys, joiden seurauksena keskusta-alueelle tarvittiin nopeasti lisää asuntoja ja liiketiloja.

Heti 1960-luvun alussa tyhjälle tontille Hämeenkadun ja Torikadun kulmaan alettiin Teräskiila Oy:n toimesta rakentaa arkkitehti Kalevi Väyrysen suunnitelman pohjalta 5-kerroksista vuokrakerrostaloa. Valmistuttuaan Kiinteistö Oy Hämeenkaarre oli Riihimäen ensimmäinen yksityisten toimesta rakennettu aravavuokratalo.

Hämeenkaaren ollessa vielä rakennusvaiheessa, alettiin Torikadun ja Hämeenaukion kulmaan rakentaa jo toista Teräskiilan rakennuttamaa asuinkerrostaloa AsOy Karmankulmaa. Seuraavan vuoden aikana aukion Hämeenkadun puoleiseen päätyyn rakennettiin vielä kaksi Teräskiilan rakennuttamaa ja Kalevi Väyrysen piirtämää asuin- ja liikerakennusta: AsOy Pohjoiskaarre (Hämeenkatu 4) ja Helsingin Työväen Säästöpankin rakennus (Hämeenkatu 6), jotka yhdistyvät toisiinsa matalalla liikerakennuksella. Modernit betoniset elementtitalot piirittivät aukion kaikista pääilmansuunnista vuonna 1963, kun AsOy Hämeentorni valmistui aukion Koivistonmäen puoleiseen päähän.

Hämeen Sanomat kirjoitti Hämeenaukion muuttuneesta ilmeestä 15.10.1962 seuraavaa:

Ennätyksellisen vilkkaan rakennustoiminnan ollessa käynnissä Riihimäellä, joudutaan asemakaavassa yhdistelemään pieniä tontteja ja purkamaan niiltä vuosisadan vaihteessa rakennettuja omakotitaloja uusien kivimuurien tieltä.

Täydellinen suursiivous on viimeksi käynyt Hämeenaukion ympärillä, jossa tällä hetkellä edustaa vanhaa Riihimäkeä enää paikallaan lahoava Seuratalo ja majuri Falleniuksen liiketalo. Päättyneen viikon aikana purettiin Koivistonkadun ja Lopentien risteyksestä kolme asuintaloa ja kolme talousrakennusta ja niitten tilalle aletaan maanantaina rakentaa kuusikerroksista asuin- ja liiketaloa, asunto Oy Hämeentornia.

Toiveissa oli, että rakennukset katutasossa olevat uudet liiketilat houkuttelisivat elinkeinonharjoittajia Hämeenaukion varteen ja esitettiin jopa toiveita kaupungin keskustan siirtymisestä kokonaan Hämeenkadun alkupäähän. Hämeenaukion tuntumassa oli kauppatorin ja vuonna 1955 valmistuneen Linja-autoaseman ansiosta kaupan keskittymää jo valmiiksi ja vaikka kaupankäynnin keskus ei siirtynytkään, niin Hämeenaukion liikkeet sitoivat alueen tiiviimmin osaksi kaupungin liikekeskustaa.

Tässä mielessä Hämeenaukion liikkeet toteuttivat jo Meurmanin 1921 asemakaavassa esittämää visiota Riihimäestä kahden tasavahvan liikekeskittymän taajamana. Liiketiloihin perustettiin mm. Osuuskauppa Karan itsepalvelumyymälä Hämeenkaareen ja naapuriin Karmankulmaan kilpailevan Osuuskauppa Ahjon myymälä ja kahvila “Rengas-baari”. Hämeentorniin valmistui lisäksi vuonna 1964 kauppias Taisto Vuorisen myymälä sekä Vuorisen baari. Pankkitoimintakin oli aukiolla vilkasta, kun Helsingin Työväen Säästöpankin oman rakennuksen lisäksi myös Kansallis-Osake-Pankki (KOP) avasi sivukonttori Karmankulmaan.

Viimeisetkin vanhat puutalot poistuivat Hämeenaukiolta 1970-luvulla. Falleniuksen rakennusten tilalle pystytettiin vuonna 1969 Karmankulman kylkeen liitetty asuinkerrostalo Asunto Oy Falle, vuonna 1970 As Oy Piiripäällikön asuinkerrostalon ja liiketilasiiven tieltä poistettiin vanhoja puutaloja ja pisimpään paikallaan sinnitellyt Seuratalo paloi dramaattisesti perustuksiaan myöten tuhkaksi vuonna 1976. Hämeenaukiolla sijaitsi 1980-luvun alussa pelkästään 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa rakennettuja moderneja elementtikerrostaloja ja aukion kuvasti hyvin 1960-lukuista tehokkaan kaupunkisuunnittelun ideaa.

Hämeenaukion ilme pysyi puhtaan modernistisena ja arkkitehtonisesti yhtenäisenä aina 1980-luvun lopulle saakka, jolloin Seuratalon tontille nousi uusi teatterihotellin rakennus. Vuonna 1989 valmistuneen teatterihotellin muotokieli eroaa selvästi 1960- ja 1970-luvulla valmistuneiden linjakkaan rytmikkäiden tornitalojen julkisivuista. Rakennuksen suunnitteli useita hotellirakennuksia piirtänyt arkkitehti Matti Päkki ja se myös edustaa tyyliltään hyvin tyypillistä suomalaista 1980- ja 1890-luvun hotellirakennusta. Julkisivumateriaaleina on käytetty muun muassa vaaleankeltaista tiililaattaa ja valkobetonia.

Teatterihotellin moneen suuntaan kurkottava monumentaalinen rakennusmassa dominoi aukion muita rakennuksia ja tekee aukion yleisilmeestä rauhattoman. Kaupunginarkkitehti Kalevi Väyrysen suunnittelemat ja niiden jälkeen valmistuneet rakennukset pyrkivät kaikki täydentämään toisiaan ja luomaan aukiosta kokonaisuuden. Kaupunginarkkitehtina Väyrysellä oli rakennuksia suunnitellessaan selvästi laajempi visio Hämeenaukion kaupunkikuvallisesta ja asemakaavallisesta suunnittelusta. Teatterihotelli ei tässä mielessä tue aukion yleisilmettä eikä pyri muiden rakennusten tavoin aukion kokonaiskuvan eheyteen.

Hämeenaukiolla ei ole rakennuskannassa tapahtunut 1980-luvun jälkeen muutoksia. Ainoastaan liiketilojen toimijat ovat vaihtuneet ja esimerkiksi ruokakauppaa ei Hämeenaukiolla ole ollut enää pitkään aikaan. Liiketilat ovat nykyisin pienehköjen yksityisyrittäjien myymälä- ja toimitilakäytössä eikä Hämeenaukiota enää Kauppatorin ja Linja-autoaseman toimintojen loputtua voi pitää kovin tiiviinä osana Riihimäen liikekeskustaa.

Pitkään tyhjillään olleeseen As Oy Piiripäällikön liiketilasiiven tilalle oli vuonna 2009 suunnitteilla uusi As Oy Riihimäen Puistoritari asuinkerrostalo, mutta rakennuslupa ko. Rakennukselle on rauennut vuonna 2015. Hämeenaukiolle on suunnitteilla lähitulevaisuudessa muutoksia sekä liikejärjestelyiden että katukuvan osalta, joten on mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi aukion miljöö muodostuu 2020-luvulle siirryttäessä.

LISÄTIETOJA