hameenkadulla

Kiinteistö Oy Hämeenkaarre

Kuva: Juho Haavisto

Uudenvuoden aattona 1959 Riihimäellä odotettiin malttamattomana uuden vuosikymmenen alkamista ja kauan odotettua kaupungiksi tuloa. Ilotulitusten loisteessa kaupunkilaiset tervehtivät uutta Riihimäen modernia aikakautta odottavaisin ja innostunein mielin. Kaupunkikuvallisesti muutosta ei tarvinnutkaan odottaa pitkään, sillä heti ilmojen sallittua rakentamisen aloittamisen, alkoi tuoreen kaupungin keskustassa tapahtua. Jo edellisenä vuotena hyväksyttyjen rakennuspiirustusten pohjalta alettiin 1960 keväällä rakentaa uudenlaista kerrostaloa Hämeenaukion koillispäätyyn tyhjillään olleelle tontille. Kaupunkikeskustan osalta suunnitelmissa siinti moderni kaupunkimiljöö, jossa vanhasta muistuttavat puutalot ja matalat liiketalot saivat kadota kehityksen ja uudenlaisten tehokkaasti rakennettujen uudisrakennusten tieltä.

Paikallislehdessä aikalaistunnelmia kuvattiin seuraavasti:

Riihimäen monet uudisrakennukset ovat osoituksena elävästä sisäisestä hengestä ja ennenkaikkea siitä, ettei kaupunkimme Riihimäki, kotimme Riihimäki, ole paikallaan, vaan pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan ja uusia tilanteita luoden eteenpäin sekä aineellisessa että hengellisessä mielessä kukoistavaa tulevaisuutta kohden.

Valtakunnassa oli vallalla usko parempaan tulevaisuuteen ja tämän tulevaisuususkon haluttiin välittyvän myös kaupunkikuvassa. Vanha rakennuskanta nähtiin muistona menneiltä vuosikymmeniltä, joihin ei haluttu enää palata. Rakennussuojelu ja kaupunkikuvan kerrostuneisuuden arvostus oli vielä lapsen kengissä, jolloin monia vanhoja rakennuksia purettiin huoletta osana laajempaa uudisrakennuskautta. Vasta myöhemmin ryhdyttiin laajemmin kyseenalaistamaan vanhan rakennuskannan purkamista vain purkamisen ilosta ja rakennussuojelu alkoi laajemmassa mittakaavassa saada jalansijaa suomalaisten kaupunkien kaupunkisuunnittelussa.

Hämeenaukio koko 1960-luvulla lähes täydellisen muodonmuutoksen, kun sen varressa olleet vanhat puutalot purettiin seurataloa lukuunottamatta ja tilalle kohosivat aikakaudelle tyypilliset korkeat betonielementeistä koostuvat kerrostalot. Ensimmäisenä kerrostaloista valmistui kaupunginarkkitehti Kalevi Väyrysen suunnittelema ja paikallisen rakennusurakoitsijan Teräskiilan rakentama Kiinteistö Oy Hämeenkaarre. Hämeenkaarre oli Riihimäen ensimmäinen yksityisen rakennusyhtiön toimesta rakennettu aravarahoitteinen vuokratalo. Hämeenkaarre-niminen yhtiö sai Aravalta 40 000 000 markan työllisyysarava-lainavarauksen vuokra- ja liiketaloa varten sillä perusteella, että rakennustyöt tehtiin työttömyyden vaivaamana aikana.

Hämeenkaarre valmistui nopeassa aikataulussa vuoden 1960 syksyyn mennessä. Rakennuksesta tuli viisikerroksinen, joista katutaso oli varattu kokonaan 3-5 liikehuoneiston käyttöön. Liiketiloihin muutti heti vuoden lopussa osuuskauppa Karan omapalvelumyymälä. Osuuskauppojen kilpailutilanteen säilyttämiseksi osuuskauppa Ahjo perusti heti seuraavana vuonna tien toiselle puolelle valmistuneeseen AsOy Karmankulmaan oman myymälänsä ja kahvilan. Hämeenkaarteen ylempiin kerroksiin valmistui yhteensä 32 erikokoista vuokra-asuntoa, joiden tarkoituksena oli helpottaa kaupungin jatkuvasti vaikeutuvaa asuntopulaa. Talon muurauksessa ja rakenteissa kokeiltiin paikallisen Paloheimon tehtaiden uusia tuotteita, esim. kantavat väliseinät tehtiin ilmaraollisesta suurreikätiilestä. Asuntojen olohuoneisiin ja eteiseen asennettiin tehtaan uutta RI-LA-lamelliparkettia, joka asennettiin hiekka-asennuksena välipohjalaatan ja hiekkakerroksen päälle.

Rakennuksen julkisivua hallitsee katutason yläpuolella oleva koko rakennuksen levyinen kaareva katos, joka erottaa liikekerroksen selvästi ylemmistä asuinkerroksista. Julkisivumateriaaliksi valittiin vaalea rappaus sekä Paloheimon Santamäessä sijainneen tiilitehtaan tummat julkisivutiilet ja katon malliksi loiva pulpettikatto. Hämeenaukion puoleisessa julkisivussa asuinkerrosten ikkunat on sommiteltu nauhamaisesti; ikkunalasien väleissä on harmaata julkisivulasia korostamassa yhtenäistä ikkunalinjaa, joka jatkuu symmetrisenä myös julkisivun keskelle sijoitetun sisennetyn parvekerivin kohdalla. Rakennuksen muilla sivuilla ikkunoiden rytmitys ja koot ovat vapaammin sommiteltuja ja parvekkeiden sijoittelukin on osin epäsymmetristä. Tässä mielessä Hämeenkaarre ei ole vielä tyypillisin esimerkki puhtaasti standardisoidusta elementtitalosta, vaan siinä on vielä havaittavissa arkkitehdin vapaa kädenjälki sekä rakennuksen massassa että yksityiskohtien hallinnassa.

Hämeenkadun yläpäästä katsottuna Hämeenkaarteesta löytyy vielä samankaltaisuutta vieressä sijaitsevan Hämeenkatu 3:n 1950-luvun rapatun asuinkerrostalon kanssa. Sen sijaan Hämeenaukion keskeltä katseltuna kaikki Kalevi Väyrysen suunnittelemat ja Teräskiilan 1960-luvulla rakentamat betonirakenteiset kerrostalot ovat paria toisilleen. Samaa rakennustyyliä edustaa myös Urho Lehtosen suunnittelema Asunto Oy Falle Karmankulman kyljessä sekä As Oy Piiripäällikön asuinkerrostalon liiketilasiipi, jossa aikaisemmin toimi K-suurvalinta, mutta joka nykyisin on ollut jo vuosia tyhjillään ja purku-uhan alla. Vain Teatterihotellin 1980-lukuinen postmoderni rakennus vaikuttaa hieman joukkoon kuulumattomalta. Lähitulevaisuudessa Hämeenaukiolle ollaan suunnittelemassa sekä katukuvaa että liikennejärjestelyjä muokkaavia muutoksia, jotka mahdollisesti muuttavat aukion nykyistä yleisilmettä jälleen erilaiseen suuntaan.

LISÄTIETOJA

Rakennusvuosi: 1960

Osoite: Hämeenkatu 1

Suunnittelijat: