hameenkadulla

Keskuskirkko

Kuva: Juho Haavisto

Riihimäen keskuskirkko on poikkeuksellinen rakennus monella tapaa.

Ensinnäkin rakennusta on kirkoksi saneerattu useasti ja monesti ulkoasuun vahvasti vaikuttaen.

Kaupunkia jäsentävänä maamerkkinä se jää ehkä tästä syystä katsojalleen yllättävänkin hahmottomaksi. Joka tapauksessa sen ulkokuori pakenee taidehistoriallisia tyyliin liittyviä määritelmiä. Rakennuksen sisätiloihin ja kirkkosaliin tämä ulkokuoren levottomuus ei kuitenkaan onneksi yllä.

Kirkon mallin ja sijoittelun suhteen on myös kiinnostavaa, että sen pääjulkisivu on nykynäkökulmasta katseilta syrjässä. Hämeenkatu ja kasvava kauppala rakentuivat kirkon ympärille ja aiempi radan suunnalta suoraan kirkolle suuntautunut liikkuminen vaihtoi uraa toisaalle. Riihimäkeläiset ovatkin tottuneet tästä syystä tarkastelemaan keskuskirkkoaan takapihan puolelta.

HISTORIA

Keskuskirkko on Hämeenkadun vanhin rakennus. Keskuskirkko valmistui vuonna 1905 eli vuosi ennen koko Hämeenkadun avaamista Istuinkiveltä Lopentielle. Kirkko, jota nimitettiin rukoushuoneeksi vuoteen 1922 saakka, sijoitettiin muusta katutasosta korkeammalle mäen päälle ja sen ympärille alkoi kehittyä nykyinen Kirkkopuisto.

Kirkon varhaisin versio on Arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilän suunnittelema, mutta siihen on tehty lukuisia uudistuksia ja lisäyksiä vuosien varrella. Varhaisen kirkkorakennuksen julkisivu oli rakennusmateriaalina käytettyä hirttä, mikä 1920-luvun remontin yhteydessä laudoitettiin.

Ensimmäinen laajennus tehtiin vuonna 1927 Kauno S. Kallion piirustusten pohjalta. Tällöin istumapaikkoja lisättiin rakentamalla kirkolle pohjoissivu ja pohjoinen parveke, jolloin kirkon pohjakaavasta tuli myös symmetrinen. Samalla kirkon ulkoasua ja sisätiloja muokattiin 1920-luvun klassismin hengessä. Alttaria laajennettiin, kirkon kattoa madallettiin ja kattoon rakennettiin kaariholvi. Laajennetulle alttarille sijoitettiin Hannes Autereen veistämä puinen krusifiksi ja taiteilija Toini Kallion lasimaalaukset. Sisätilojen uudet koristemaalaukset teki taiteilija Urho Lehtinen. Myös kellotornia korotettiin ja kirkkomäkeä alettiin raivaamaan ja kirkon ympäristöön istutettiin lehmuksia ja koristepensaita. Vuonna 1929 kivenhakkaaja K. Homlgren teki Hämeenkadulta kirkolle johtavat kiviportaat.

Kirkko kärsi vaurioita talvisodassa 1939-40 ja väliaikainen korjaus tehtiin vuonna 1940. Seuraava isompi peruskorjaus suoritettiin vuonna 1952, jonka suunnitelmista vastasi silloinen kauppalanarkkitehti Lauri Heinänen. 1950-luvun korjaustöissä kirkon sisätilojen klassismi vaihtui pelkistettyyn ja funktionaaliseen sisustukseen, samalla esimerkiksi sisätilojen koristemaalauksia poistettiin ja puulattian päälle muurattiin tiililattia.

Vuosina 1977-78 kirkkoon tehtiin tiloja modernisoiva remontti arkkitehtien Eila Piironen-Havaksen ja Heikki Havaksen johdolla. Havakset ovat tehneet lukuisia kirkkouudistuksia 1970-luvulla ja heidän tyylinsä on usein ollut hyvinkin modernistinen. Havasten toimesta kuoriosan taakse lisättiin sakasti ja samalla jouduttiin poistamaan kuorin vanhat värilliset lasi-ikkunat. Sisätilojen osalta pyrkimyksenä oli palauttaa kirkkotilaan 1920-luvun henkeä. Remontin suunnittelun yhteydessä keskusteltiin myös kokonaan uuden kirkkorakennuksen hankinnasta, mutta taloudellisista syistä päädyttiin korjaamaan vanha uusia tarpeita vastaavaksi.

Vuonna 1997 kirkon ulkolaudoitus uusittiin. Viimeisimmät isommat muutostyöt Keskuskirkossa tehtiin vuonna 2005, jolloin kirkon väritystä, yleisilmettä ja valaistusta uudistettiin arkkitehti Hanna Lyytisen suunnitelmien pohjalta. Tällöin kirkon sisätiloihin palautettiin 1920-luvun vaaleat värisävyt, jotka oli 1970-luvun sisätilaremontin yhteydessä korvattu tummilla sävyillä ajan tyylin mukaisesti.

LISÄTIETOJA

Rakennusvuosi: 1905, laajennus- ja korjaustyöt 1927, 1952, 1977-78, 2005

Osoite: Kirkkopolku 2

Suunnittelijat: , , ,