hameenkadulla

Tietotalo (ent. Kunnallistiedontalo)

Kuva: Juho Haavisto

Vuonna 1984 rakennettu Kunnallistiedontalo eli nykyinen CGI:n talo on Hämeenkadun puhtain esimerkki postmodernista rakennuksesta. Myös Aarre-Apteekin talo, teatterihotelli ja Osuuspankin talo ovat rakennettu postmodernilla aikakaudella, mutta niiden arkkitehtuurissa ei ole pyritty yhtä kunnianhimoisesti toteuttamaan uuden tyylisuunnan ideaa. Postmodernilla arkkitehtuurilla tarkoitetaan Suomessa 1970- ja 1980-luvun vaihteessa alkanutta tyylikautta, joka syntyi vastareaktiona 1930-luvun historiaa väheksyvälle modernismille ja 1960-luvun persoonattomaksi koetulle insinööriarkkitehtuurille. Arkkitehdit halusivat hyödyntää ja yhdistellä vapaasti perinteisestä suomalaisesta rakennusperinnöstä kumpuavia materiaaleja, rakennustyylejä ja yksityiskohtia. Postmodernit rakennukset sisältävätkin usein viitteitä monista eri rakennustyypeistä, joita on voitu yhdistellä mielikutivuksellisesti ja leikkisästi. Pyrkimyksenä on rakentaa taloja ja miljöitä, jotka ihmiset kokosivat miellyttäviksi.

 

Kunnallistiedontalo on Kaarina Löfströmin ja Matti K. Mäkisen suunnittelema vuonna 1982. Vuonna 1991 valmistuneen Junailijankadun laajennusosan suunnittelusta Löfström vastasi yksin. Talon ulkomuotoa ja massiivisuutta selittää pitkälti rakennuksen tilaaja ja tuleva käyttötarkoitus. Kunnallistieto Oy oli Suomen 300 kunnan vuonna 1972 perustama kuntien tietopalveluihin erikoistunut yritys. Kunnallistieto muuttui myöhemmin KT-tietokeskukseksi ja vuonna nimi vaihtui vuonna 1997 Nova Group Oyj:ksi. Vuodesta 2008 lähtien yritys toimi Logica Suomi Oy, joka muuttui yrityskauppojen seurauksena vuonna 2012 CGI Suomi Oy:ksi.

 

Suomessa elettiin 1980-luvulla voimakasta taloudellista nousukautta, työllisyys oli korkea, talouskasvu voimakasta ja yrityksillä oli mahdollisuuksia investoida suuriakin summia esimerkiksi uusien toimipisteiden rakentamiseen. Riihimäen Kunnallistiedontalossa ei selvästi ole säästelty kustannuksissa vaan rakennus on haluttu mahdollisimman näyttäväksi, viimeistellyksi ja laadukkain materiaalein valmistetuksi. Rakennuksen ero Hämeenkadun 1960- ja 1970-luvulla rakennetuihin insinööriarkkitehtien massatyönä suunnittelemiin ja valmiista elementtirakenteista valmistettuihin rakennuksiin on selvä. Tehokkuuden ja edullisuuden sijaan Kunnallistiedontalo huokuu arvokkuutta sekä massiivisuutensa, laadukkaiden materiaaliensa että huolella mietittyjä pienimpiäkin yksityiskohtien kautta.

 

Myös Temppelikadun ja Hämeenkadun kulmaan oli alkujaan suunniteltu sekä vuosina 1964 että 1976 elementtirakenteisia liiketaloja. Rakennuslupahakemukset oli jo toimitettu, mutta tuntemattomasta syystä rakennuksia ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Kantaja-korttelin kulmatontilla oli aikaisemmin sijainnut pienehkö puutalo ja kivinen piharakennus isohkolla tontilla. Myymälärakennukseen tehtiin vielä 1950-luvun alussa julkisivuremontti, jossa Hämeenkadun puoleiset pienehköt ikkunat muutettiin uuden ajan mukaiseksi isoksi näyteikkunaksi. Talossa toimi tuolloin Verkon radioliike. Kaupungin keskustan laajentuessa Hämeenaukiolle päin, muuttui Pielisen tontti houkuttelevaksi paikaksi uudelle uudisrakennukselle. 1970-luvun lopun uudisrakennukseen oli rakennuspiirustusten mukaan tarkoitus sijoittaa asianajotoimiston tiloja, tontti sai lopulta odottaa uudisrakentamista aina 1980-luvulle alkuun saakka.

 

Kaarina Löfströmin mukaan rakennuksen suunnittelu lähtee liikkeelle asemakaavallisen ympäristöstä ja rakennuksen toiminnallisesta sisällöstä. Nämä kaksi elementtiä on sovitettava yhteen onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Lisäksi Löfström korostaa rakennusmateriaalien valinnan tärkeyttä, jotka määrittävät osaltaan koko rakennuksen olemusta ja henkeä. Löfström on tullut tunnetuksi erityisesti toimistorakennusten ja tutkimuslaitosten suunnittelijana ja hänelle on erityisen tärkeää luoda rakennuksen käyttäjille hyvin soveltuvia ja viihtyisiä tiloja.

 

Kunnallistiedontalossa Löfströmin kuvaama suunnitteluprosessi ja valmis rakennus toteutuu hyvin. Kaupunkikuvallisista syistä rakennuksen päähuomio haluttiin keskittää rakennuksen kulmaan, jossa sijaitsee katseen vangitseva pyöreä porrastorni. Kaupungin kaavasuunnittelijoiden alkuperäisenä ajatuksena oli, että myös Temppelikadun vastakkaiselle puolelle rakennettaisiin toinen uudisrakennus, joka mukailisi rakennuksen kulman osalta Kunnallistiedontalon tornia. Visiossa Temppelikadulle olisi rakentunut eräänlaiset porttirakennukset, joiden kulmatornit olisivat toimineen ikään kuin katua reunustavina pylväinä Keskuskirkon portailta katsottuna. Toista rakennusta ei kuitenkaan koskaan rakennettu ja porrastorni jäi Temppelikadun ainoaksi. Rakennuksen kaarevalla sisäpihalla tunnelma on täysin toisenlainen kuin katukuvassa. Rakennus muurimaisten seinien sisäpuolelle kätkeytyy intiimi ja valoisa sisäpiha, jonka keskellä sijaitsee suihkukaivon keskellä Veikko Eskolinin Tiedon puu -niminen kineettinen veistos.

 

Rakennuksen käyttötarkoitus toimistotilana korostuu sisätilojen työhuoneiden harkittuina yksityiskohtina. Huoneet olivat alkuperäisessä suunnitelmassa pääasiassa yhden hengen huoneita, joihin kaikkiin tuli luonnonvaloa isoista ikkunoista. Ikkunat ovat suurelta osin pohjoiseen, sisäpihaan suunnattuja. Ylimmässä kerroksessa sijaitsi maisema- eli avokonttori. Kahvio- ja taukotiloja sekä neuvottelu- ja kokoustiloja oli varattu riittävästi kaikkiin kerroksiin ylimääräisen kulkemisen välttämiseksi. Löfströmin mielestä hyvässä työpaikkarakennuksessa on työntekijöille selkeät liikennelinjat, jotka helpottavat monitasoisessa rakennuksessa liikkumista. Kulkureittien varsille on sijoitettu tunnistettavia viihtyisyyttä lisääviä näkymiä, jotka auttavat paikantamisessa. Kulkureittien merkitys korostuu myös talon julkisivussa olevat karttamaiset tiilireliefit.

 

Rakennuksen materiaaleina on käytetty perinteistä punatiiltä, ikkunanpuitteissa puuta sekä sisäpihalla lasia ja peltiä. Kulmatornin ja kattorakenteiden tiilet ovat Alvar Aallon 1950-luvulla Kulttuuritaloa varten suunnittelemaa kaarevaa erikoistiiltä. Puisten ikkunapuitteiden ja sisäpihalle johtavien kulkukäytävien katon tarkoituksena on toimia tiilistä julkisivua pehmentävinä elementteinä. Sisäpihan pelti- ja isot lasipinnat korostavat tilan kaarevaa muotoa ja valoisuutta ja valitut materiaalit toistuvat myös pihan taideteoksessa. Löfström on valinnut rakennukseen materiaaleja, jotka ovat visuaalisesti miellyttäviä, ajattomia ja mahdollisimman huoltovapaita.

 

Rakennus on visuaalisesti mielenkiintoinen. Kadunpuoleisen julkisivun muurimaisuus tuo mieleen linna-arkkitehtuurin, joka korostuu entisestään kulmatornin ansiosta. Sylinterimäisessä tornissa on jopa keskiaikaisten linnoitusten ampuma-aukkoja muistuttavat pienet ja kapeat ikkunat tyylikeinona. Rakennuksen julkisivu ei ole kovinkaan kutsuva vaan enemmänkin mielenkiintoa herättävä – mitähän muurien sisäpuolella mahtaa olla. Rakennuksen pääsisäänkäynti on myös piilotettu rakennuksen sisäpihalle, jonne kuljetaan tornin juurelta kaarevien kulkukäytävien kautta. Käytävän päässä kulkija kohtaa yllätyksekseen valoisan ja kutsuvan laattakivellä päällystetyn sisäpihan, jonka tunnelma on täysin päinvastainen rakennuksen katujulkisivun kanssa. Rakennus tuntuu viestivän, että sisälle saa tulla kutsuttuna, jolloin tulija on tervetullut. Puolijulkisena tilana muut kadunkulkijat halutaan pitää loitolla, muurien ulkopuolella.

 

Rakennuksen toimiminen tietotekniikkayrityksen toimitiloina on 1980-luvun rakennukselle kuvaavaa. Kunnallistiedontalo toimi symbolisesti uuden teknologian linnakkeena jo ennen tietoyhteiskunnan murrosta 1990-luvulla. Temppelikadun ja Hämeenkadun kulmassa sijaitseva linnamainen rakennus ottaa tyylillisesti lainaa myös vastapäisestä mäen päällä sijaitsevasta hengellisestä pyhäköstä. Kunnallistiedontalon arkkitehtonisia yhtäläisyyksiä Keskuskirkkoon löytyy erityisesti tornin yläosassa olevasta kattolyhdystä sekä lyijylasi-ikkunoita muistuttavista kapeista ja korkeista ikkunapuitteista. Postmodernismille tyypillinen eri rakennustyyleillä leikittely ja rakennuksen sisälle kätketyt viittaukset toisiin rakennuksiin ovatkin Kunnallistiedontalossa selvästi läsnä.

 

LISÄTIETOJA

Rakennusvuosi: 1984, laajennusosa 1991

Osoite: Hämeenkatu 10

Suunnittelijat: ,