hameenkadulla

Menneisyyden läsnäolo – Puputin risteyksen kerrostuneisuus ja eri aikatasot

Kuva: Juho Haavisto

Riihimäen keskustassa erityisesti Hämeenkadun ja Keskuskadun risteyksessä voi aistia eri aikakausien historialliset tasot katukuvassa.

Risteyksen eri kulmissa ja sen välittömässä läheisyydessä on rakennuksia aina 1910-luvulta 2010-luvulle saakka. Monessa rakennuksessa on myös eri aikatasoja ja arkkitehtuurisia tyylisuuntia läsnä historian saatossa tehtyjen muutosten johdosta. Riittää kun pysähtyy hetkeksi ja nostaa katseensa ylös katukivetyksen ja näyteikkunoiden tasoa korkeammalle.

Keskuskatu saatiin rakennettua kokonaisuudessaan valmiiksi 1930-luvun alussa, jonka jälkeen Hämeenkadun ja Keskuskadun risteyksestä alkoi muodostua Riihimäen jalankulku- ja yhä enenevässä määrin myös autoliikenteen solmukohta.

Risteykseen oli Keskuskadun varteen jo vuonna 1929 valmistunut Puputin kaksikerroksinen kutomorakennus, joka edusti arkkitehtuuriltaan vuosikymmenelle tyypillistä klassismia. Myöhemmin rakennusta laajennettiin Hämeenkadun puolelle vuonna 1939 valmistuneella puhtaan funktionalistisella liike- ja asuintalolla.

Vanhaa puukeskustan rakennuskantaa edustivat risteyksessä useat rakennukset vielä kauppalan alkuaikoina 1920-luvulla. Tilhen korttelissa (nykyinen ”Obelixin kulma”) sijaitsi kaksi puista kaksikerroksista liikerakennusta, joissa toimi useita eri erikoismyymälöitä. Kuhankeittäjän tontilla (nykyinen ”Laurelin kulma”) sijaitsi kolme liikerakennusta ja nykyisen Osuuspankin kohdalla pieni A. Renvallin puinen liiketalo. Kuhankeittäjän tontilla, nykyisen Laurelin kohdalla sijaitsi matala puinen liiketila sekä sen kyljessä 1920-luvun alussa valmistunut kaksikerroksinen V. H. Laakson kivinen kangaskaupparakennus, joka edusti tyyliltään klassismia. Laakson naapurissa sijaitsi vuonna 1911 valmistunut Åkerfeltin puutalo. Edellä mainituista rakennuksista kaikki, Laakson kangaskauppaa ja Åkerfeltin taloa lukuun ottamatta, on nykyisin purettu.

Risteyksen tuntumaan Hämeenkadun varrelle valmistuivat 1930-luvun kuluessa Puputin talon lisäksi kolme muuta modernia puhtaan vaaleaksi kalkittua funkkisrakennusta: Kirkkopolun kupeeseen valmistui Mäkelän talo vuonna 1934 ja sen vasemmalle puolelle 1930-luvun puolivälissä valmistunut pienempi Renvallin kaksikerroksinen liikerakennus sekä Kauppakujan ja Kauppakadun väliin massiivinen osuusliike Ahjon talo (1939). Isot vaaleat kivitalot olivat selvästi erottuvia maamerkkejä muuten edelleen hyvin puutalovaltaisessa keskustassa ja ne toivat kauppalan keskustaan asemakaavasuunnitelmissakin tavoiteltua suuremman kaupungin tuntua.

 

Sodanjälkeinen aika

Sotavuodet pysäyttivät risteysalueen rakennuskannan uudistumisen, mutta 1950-luvulle tultaessa Puputinristeys alkoi jälleen muuttua radikaalimmin. Vuoden 1951 alussa Tilhen kortteliin alkoi kohota arkkitehti Veli Valorinnan suunnittelema ns. Teräksen talo. Teräksen talon kylkeen valmistui nopealla aikataululla myös toinen kivinen liike- ja asuinkiinteistö, johon valmistui asuinhuoneistojen lisäksi vaatetusliike Laakson uudet myymälätilat. Yhdessä Puputin ja Ahjon liikerakennusten kanssa Teräksen ja Laakson talot muodostivat Riihimäen liikekeskustalle uuden modernin kaupunkimaiseman, joka on läsnä katukuvassa edelleen.

Teräksen talo on arkkitehti Veli Valorinnan suunnittelema. Rakennus ja kadunkulmaus sai nimekseen Teräksen kulma siinä alkujaan toimineen Teräs Oy:n rautakaupan mukaan. Myöhemmin kulmassa toimi Rami-niminen halpahalli, jolloin myös kulmausta alettiin nimittää Ramin kulmaksi. Kolmannen kerran kadunkulman nimi vaihtui erityisesti nuorison suussa vuonna 1997, jolloin rakennuksessa alkoi toimia hampurilaisketju McDonalds. McDonalds sulki Riihimäen toimipisteensä vuonna 2015, jolloin rakennuksen liiketilat jäivät useammaksi vuodeksi tyhjilleen, kunnes niissä avattiin Obelix-ravintola vuonna 2018.

Teräksen talon julkisivussa ei ole tapahtunut paljon muutoksia vuosikymmenien saatossa, mutta viereinen Laakson talo on käynyt läpi useamman julkisivuremontin. Nelikerroksisessa asuin- ja liikerakennuksessa oli Laakson kangas- ja vaatemyymälä kahdessa kerroksessa. Ensimmäinen kerros oli puhtaasti liiketilaa, toisessa kerroksessa sijaitsi leninkimyymälä sekä toimisto- ja asuintiloja, kolmannessa kerroksessa oli ompelimo sekä asuinhuoneistoja. Ylin kerros oli puhtaasti asuinkäytössä.

Ikkunoiden sijoittelu julkisivussa peilaa edelleen rakennuksen alkuperäistä toimintojen jakautumista. Rakennus- ja ikkunanvalmistustekniikka mahdollistivat katutason yhtenäisen näyteikkunamassan, joka samalla asetti myymälänpitäjille enemmän vaatimuksia näyteikkunan somistamiseen ja ulos näkyvän liiketilan houkuttelevaksi tekemiseen. Katukuvassa suurten näyteikkunoiden tarkoituksena on kiinnittää jalankulkijoiden huomio ja houkutella heidät sisään myymälöihin ja ostosten pariin.

Riihimäkeläiset kauppiaat tiedostivat näyteikkunoiden merkityksen jo varhaisessa vaiheessa. Tästä kuvaavana esimerkkinä ovat näyteikkunakilpailut, joita järjestettiin kauppalassa jo 1930-luvulla. Riihimäen Sanomat esitteli kattavasti vuonna 1949 järjestetyn Riihimäen Yksityisyrittäjien näyteikkunakilpailun osaanottajien ikkunoita ja kiittelee järjestäjien valitsemaa jouluista ajankohtaa onnistuneeksi: “ensiksikin siitä syystä, että on vuoden pimein aika, joten valokylläisyys ja värit antavat suoranaista loistoa, muuten synkille kaduillemme ja toiseksi, että ostava yleisö alkaa silmäillä joululahjaostoksiaan”. Kirjoituksessa myös kehuttiin kaikkiaan yli 30 kilpailevan ikkunan yleistasoa ja todettiin, ettei mikään loista ylivoimaisesti yli muiden paremmuudellaan. Ikkunoista käytiin tarkemmin Hämeenkadulta läpi mm. Renlundin keramiikka- ja työkaluikkuna, Kauppias Arposen herkkutavarain ikkuna, Puputin käsilaukku- ja kangasikkuna sekä Bäckströmin kultasepänliikkeen ikkunat. Kilpailu oli jaettu isojen näyteikkunoiden ja pienten ikkunoiden sarjaan, sillä 1940-luvulla monissa keskustan liikerakennuksessa vasta suunniteltiin uusiin suurempiin ikkunoihin siirtymistä.

Laakso laajensi myymälätilojaan 1970 Kauppakujan puolelle entisen elokuvateatteri Apollon tiloihin. Apollon ja Laakson väliin rakennettiin tuolloin matala uudisrakennus myymälätiloja yhdistämään. Vuonna 1976 rakennuksen julkisivussa tapahtui merkittävä visuaalinen muutos, kun toisen kerroksen ikkunat päätettiin peittää kuparinväriseksi maalatuilla alumiinisaleillä, jotka ovat rakennuksessa edelleen. Säleitä perusteltiin rakennustoimenpidehakemuksessa seuraavasti:

Koska rakennuksen II kerroksen ikkunarivi poikkeaa muiden kerroksien ikkunoista, on julkisivu nykyisellään hajanaisen näköinen ja tarpeellista mainospinta-alaa ei ole käytettävissä seinällä. Uudella järjestelyllä saadaan yhtenäistä mainospintaa ja rakennuksen ulkonäköä nykyaikaistettua. Lisäksi on välttämätöntä peittää ikkunoita kankaisiin haitallisesti vaikuttavalta auringonvalolta.

Mielenkiintoista alumiinisäleen asentamisessa on juurikin perusteltu tarve ikkunoiden peittämiseen ja mainostilan lisäämiseen. Yhä suuremmat ja näyttävämmät mainoskyltit vaativat rakennuksen julkisivussa yhä enemmän tilaa samalla kun näyteikkunoiden sisätilaa esittävä funktio alkoi muuttua ikkunateippausten ja sisäänpäin katsomista estävien elementtien lisääntyessä. Samalla rakennusten alkuperäiset julkisivut kokivat selvän muutoksen, kun aiemmin avonaisiksi ja valoisiksi tarkoitetut liiketilat ja näyteikkunat muuttuivatkin osittain tai kokonaan peitetyiksi. Samanaikaisesti näyteikkunoiden yläpuolelle asennettujen värikkäiden markiisiverhojen määrä lisääntyi, joka osaltaan eri väristen ja kokoisten mainos- ja myyntikylttien kanssa vaikutti katutason näkymän muuttumiseen yhtenäisestä yhä sekavammaksi.

Myös Kuhankeittäjän korttelissa tapahtui muutoksia 1950-luvun lopulla. Vanha puutalorakennus sai purkutuomion risteyksen kulmasta ja vanhaa V. H. Laakson kangaskaupan kivitaloa korotettiin kolmikerroksiseksi ja rakennusmassaa laajennettiin ulottumaan keskuskadulle saakka. Muutostöiden ja uudisrakennuksen suunnittelusta vastasi rakennustarkastaja Urho E. Mäkinen. Samassa yhteydessä rakennuksen vanha 1920-luvun klassismin henkinen julkisivu uudistettiin vastaamaan aikakaudelle tyypillistä rationaalista ja pelkistettyä muotokieltä. Klassismille tyypilliset pyöreät ikkunat sekä kymmenen ruutuiset pystyjakoiset ikkunat korvattiin moderneilla leveillä sivujakoisilla ikkunoilla. Uudisrakennuksen puolelle näyteikkunoiden kokoa kasvatettiin ja madallettiin merkittävästi. Rakennuksen kulmaan tehtiin kolmion mallinen katoksellinen sisäänkäynti, jota kannattelee pylväs. Vanhasta rakennuksesta jäi julkisivuun muistuttamaan vain kaksi vanhaa sisäänkäyntiä sekä kolme näyteikkunaa, mutta muuten rakennus on kokenut täydellisen muodonmuutoksen 1950-luvun tyyliseksi rakennukseksi. Riihimäkeläisten suussa rakennus ja sen kulma ovat saanut useita eri nimiä riippuen siitä, mikä liike siinä on kulloinkin ollut. Kulmaa on kutsuttu Ellon kulmaksi, Urheilukulmaksi ja viimeisempänä Laurelin kulmaksi.

Laakson vanhan kangaskaupan vieressä sijaitseva Åkerfeltin puutalo on edelleen pystyssä ja se on nykyisin Hämeenkadun toiseksi vanhin rakennus keskuskirkon jälkeen. Rakennuksella on pitkä perinne kahvilana ja baarina toimimisesta ja nykyisinkin siinä toimii anniskeluravintola. Åkerfeltin talonkin kohtalona oli purkutuomio, joka kuitenkin yllättäen peruuntui. Rakennuksen paikalle oli vuonna 1967 suunnitteilla Unto Lehtosen piirtämä elementtirakenteinen kolmikerroksinen asuin- ja liiketalo. Rakennukseen oli suunnitteilla kumpiinkin päätyihin myymälätiloja, joiden väliin olisi rakennettu ajotunneli takapihalla olevia parkkipaikkoja varten. Tuntemattomasta syystä hyvin pitkälle edenneet rakennussuunnitelmat kuitenkin raukesivat ja puinen talovanhus sai jäädä paikoilleen muistuttamaan Riihimäen vanhasta puutalokeskustasta.

Mäkelän talon viereiset matalat liikerakennukset olivat osa Puputin risteystä aina 1980-luvun alkuun saakka. Rakennukset säilyivät hyvin muuttumattomina aina purkamiseensa asti, mutta pieniä muutoksia julkisivussa toki tapahtui. Aivan Keskuskadun ja Hämeenkadun kulmassa sijainnut pieni A. Renvallin puutalon vasen puoli sijoittui 1930-luvulta lähtien osittain Keskuskadun katuväylälle, koska se oli rakennettu ennen uuden kadun avaamista. Asia korjaantui lopulta vasta vuonna 1963, jolloin rakennuksen vasen puoli purettiin ja uusi seinä päällystettiin nykyaikaisella uutuudella, suorakaiteen muotoisilla mineriittilevyillä. Mineriittiseinä pysyi paikallaan aina vuoteen 1982, jolloin kummatkin liikerakennukset purettiin uuden Osuuspankin rakennuksen tieltä.

Arkkitehtitoimisto Jussi Iivosen ja Pentti Ahon suunnittelema Osuuspankin talo (1983) edustaa tyypillistä 1980-luvun arkkitehtuuria klinkkerijulkisivuineen. Rakennuksen suunnittelussa on otettu Hämeenkadun puolella huomioon Mäkelän talon korkeus, kattoterassi ja ikkunoiden asettelu, jotka toistuvat uudisrakennuksessa. Hämeenkadun alkupäästä Aarre-apteekin edustalta tarkasteltuna Osuuspankin talo sulautuu onnistuneesti Mäkelän, Teräksen, Laakson ja Ahjon talojen muodostamaan yhtenäiseen katulinjaan. Sen sijaan Puputin kulmasta tarkasteltuna rakennus vaikuttaa eripariselta verrattuna risteyksen muihin vanhempiin rakennuksiin. Osittain tähän on syynä vuonna 1994 tehty tuulikaapin laajennus maksuautomaattia varten, joka tekee rakennuksen kulmasta rauhattoman ja epäselvän. Myös julkisivun vaalea klinkkeripinta on ristiriidassa risteyksen muiden rakennusten rapattujen ja niukkailmeisten julkisivujen kanssa.

 

Toteutumaton ostoskeskussuunnitelma

Nykyisin Hämeenkadun ja Keskuskadun risteystä tarkasteltaessa on Riihimäen kauppalan aikainen kaupunkikeskusta edelleen vahvasti läsnä vanhojen rakennusten välityksellä. Ainoastaan muutama moderni lisä on muuttanut 1950-luvun jälkeen risteyksen ilmettä. Uusimpina rakennuksina Keskuskadun varteen ovat nousseet vuonna 2006 Teräksen kerrostalon oikeaan kylkeen korkea asuinkerrostalo sekä vuonna 2018 valmistuva entisen Nordean konttorin paikalle Laurelin viereen rakennettu muuhun keskustan rakennuskantaan nähden varsin korkea asuinkerrostalo. Uudet rakennukset on pyritty suunnittelemaan vanhaan rakennuskantaan sopiviksi modernin rakentamisen ehdoilla. Riihimäen keskusliikekatu (Hämeenkatu välillä Mäkelän talo – Varmala sekä keskeisimmät liikekorttelit Kauppakadun ja Keskuskadun varrella) on listattu osaksi Museoviraston laatimaa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaa ja liikekeskustaa ja sen monipuolista arkkitehtonista ilmettä pidetään nykyisin arvossaan.

Tilanne voisi kuitenkin Riihimäen keskeisimmän keskustaristeyksen ja Hämeenkadun yhtenäisen katukuvan kannalta olla myös täysin toinen. Syksyllä 1990 kaupungin rakennusvalvontaan jätettiin rakennuslupahakemus, joka toteutuessaan olisi muuttanut keskusta-alueen ilmeen täysin erilaiseksi. Hakemuksessa Kiinteisö Oy Tilhi ja Kiinteisö Oy Riihitilhi hakivat yhdessä rakennuslupaa massiivisen uuden ostoskeskuksen rakentamiselle Tilhi I -kortteliin. Rakentaminen edellytti sekä Laakson, Teräksen että Apollon vanhan elokuvateatterin talojen purkamista. Kaupungin rakennuslautakunnan päätöksessä 151 § 25.7.1990 purettavista rakennuksista todetaan seuraavasti:

Kaikki vanhat rakennukset voidaan kaavaehdotuksen estämättä purkaa. Kanta-Hämeen Seutukaavaliiton julkaisussa “Kanta-Hämeen kulttuurihistorialliset kohteet” vuodelta 1983 ei rakennuksia ole mainittu. 

Rakennuksilla ei siten ole sellaista kulttuurihistoriallista tai rakennustaiteellista arvoa, mikä vaatisi niiden säilyttämistä ja suojelua asemakaavoituksen yhteydessä.

Tulevan ostoskeskuskompleksin julkisivumateriaaleina aiottiin käyttää harmaata ja kermanväristä keraamista laattaa, valoista rappausta ja julkisivulasia. Tehostekeinoina julkisivussa on piirustuksissa käytetty vaalean sinistä rappausta ja punaisia laattoja. Arkkitehtonisina elementteinä suunnitelmissa on hyödynnetty muun muassa pylväitä ja kaarevia sylinterimuotoja. Rakennuksen sisäpuolella eri kokoiset liiketilat on ryhmitelty leveiden kauppakäytävien varsille. Suunnitelman mittakaava ja sen mukanaan tuoma muutos keskustan kaupunkitilaan aiheuttaa hämmennystä. Ainoa keskusta-alueen vertailukohta löytyy viereisestä korttelista, jossa Ahjon eli nykyisen Majakan vanha liikerakennus sai uuden modernin lisäosan vuonna 1987. Majakan uudisrakennusosassa onkin havaittavissa samankaltaisia arkkitehtonisia piirteitä kuin Tilhen korttelin ostoskeskussuunnitelmassa, mutta toki paljon pienemmässä mittakaavassa.

Arkkitehtitoimisto Perko & Rautamäen pääpiirustusten mukaisen uudisrakennuksen rakennustyöt oli tarkoitus aloittaa vuoden 1991 alussa. Kaikki piti olla valmista ja luvat olivat kunnossa. Suomen taloushistorian pahin lama kuitenkin muutti suunnitelmien kulkua. Purkamistöitä ja rakentamista jouduttiin lykkäämään ja vuonna 1993 rakennuslautakunnalta anottiin myönnetyn rakennusluvan voimassaoloajan jatkamista kahdella vuodella. Lupa myönnettiin, mutta vaikeassa taloudellisessa tilanteessa rakentamissuunnitelmat lopulta haudattiin kokonaan ja rakennuslupa raukesi rakentamattomana 23.1.1996.

Mikäli lama ei olisi vaikuttanut niin lamauttavasti maamme rakennustoimintaan, mitään esteitä ostoskeskuksen rakentamiselle olisi tuskin ollut. Todennäköisesti Riihimäellä olisi nyt isokokoinen ostoskeskus aivan liikekeskuksen sydämessä. Arvailujen varaan jää, olisiko ostarista tullut elinvoimainen ja olisiko sen olemassaolo esimerkiksi vaikuttanut Atomin ja Matkakeskuksen kauppakeskittymien rakentamiseen ja keskustan liiketoiminnan harjoittamiseen. Olisiko esimerkiksi mahdollista, että Riihimäelle olisi syntynyt Hyvinkään Willan kaltainen keskusta-alueelle sijoittunut iso kauppakeskus kaupungin keskustan ulkopuolelle sijoittuneiden liikekeskusten sijaan?

 

LISÄTIETOJA