hameenkadulla

Rity-talo eli Riihimäen työväenyhdistyksen talo

Kuva: Juho Haavisto

Hämeenkadun rakennuskanta on ollut jatkuvassa muutoksen tilassa siitä lähtien kun se vuonna 1906 saatiin avattua käyttöön. Ensimmäisenä rakennuskannan murroksena voidaan pitää kauppalan aikaista isokokoisten funkkisliiketalojen rakentamista vanhojen pienehköjen puutalojen tilalle 1930-luvulta lähtien. Seuraava isompi muutos tapahtui 1960-luvulla kun kaupungiksi muuntautunut Riihimäki alkoi uudistaa liikekeskustaa voimakkaasti modernimpaan suuntaan. Tällöin purettiin suurin osa keskustan vanhoista puutaloista ja tilalle rakennettiin uusia kerrostaloja kiihtyvään tahtiin. Elementtikerrostalojen ja usein persoonattomaksi koetun insinööriarkkitehtuurin jälkeen Hämeenkadulle alettiin 1980-luvulla rakentaa postmoderneja liikerakennuksia, joista monikaan ei onnistunut sulautumaan sujuvasti yhteen vanhemman rakennuskannan kanssa. Vuosisadan vaihteessa ja alussa rakentaminen keskittyi liikerakennusten sijaan asuinkerrostaloihin, joiden arkkitehtoninen anti Hämeenkadun katukuvalle on jäänyt vähäiseksi.

Rakennussuojelullinen ajattelu ja kaupunkikuvan historiallisten kerrosten arvostus on johtanut siihen, ettei iäkästä rakennuskantaa enää pureta vain siksi, että se on vanhaa. Siksi myöskään Riihimäen keskustan kauppalan aikaiset liikerakennukset eivät ole enää nykyisin purku-uhan alla. Useat Riihimäen liikekeskustan ennen 1960-lukua rakennetuista rakennuksista ovat nykyisin kaavamerkinnöillä suojeltuja ja kaupunkilaisten yleinen mielipide on myös vahvasti niiden säilyttämisen kannalla. Nykypäivänä ajatus Teräksen, Laakson ja Apollon talojen purkamisesta uuden liikekeskuksen rakentamisen tieltä tuntuisi varmasti radikaalilta, vaikka kyseinen suunnitelma oli täyttä totta vielä 1980-luvun lopulla.

Kaikkia vanhoja rakennuksia ei kuitenkaan arvosteta samalla tavalla. Esimerkiksi funkkisrakennusten jo kokema arvostus ei yleensä vielä yllä modernistisiin betonirakennuksiin, jotka ovat myös kiinteä osa kaupunkiemme katukuvaa. Rakennuskannan muovautuminen onkin 2010-luvulla siirtynyt Suomessa yleisesti 1960-luvun modernististen betonirakennusten purkamiseen uudisrakennusten tieltä. Hämeenkadun tuorein uudisrakennus valmistuu 2018 loppuun mennessä entisen Sokos-Karan tavaratalon paikalle. Keskuskadulla entinen Nordean pankkikonttori purettiin korkean asuinkerrostalon tieltä.

Seuraava mahdollinen suurempi purkukohde Hämeenkadulla on Kolmiopuiston kupeessa sijaitseva Riihimäen työväentalo eli Rity, jonka tilalle suunnitellaan kahta korkeaa asuinkerrostalo. Rity-talo on ollut olennainen osa Hämeenkadun ja koko keskustan katukuvaa jo yli puoli vuosisataa, mutta silti sen säilyttämistä ei ole vaadittu kovaäänisesti eikä rakennuksen purkamista vastusteta kiivaasti. Monen mielestä rakennus ei ehkä ole koskaan ollutkaan visuaalisesti miellyttävä ja sen vuoksi sen purkaminenkaan ei ole ongelma. Museovirastonkaan lausunnossa Rity-taloa ei pidetty kaupunkikuvallisesti tai arkkitehtonisesti sikäli merkittävänä, että sen purkamiselle olisi esteitä. Talolle on myönnetty purkulupa joulukuussa 2017, mutta uudisrakennusten rakennuslupakäsittely on vielä kesken.

Betonin kuviteltiin 1960- ja 1970-luvuilla olevan lähes ikuinen ja huoltovapaa materiaali, mutta aika on todistanut muuta. Betoni ei suojaa tukirakenteina toimivia raudoituksia korroosiolta ja pakkanen, saasteet ja vesi rapauttavat ja raidoittavat betonijulkisivuja. Betonirakennukset eivät yleensä vanhene kauniista ja niiden korjaaminen on vaativaa ja kallista. Myös Rity-talon kohdalla viimeksi vuonna 1991 peruskorjatun rakennuksen korjaustyöt arvioidaan niin kalliiksi, että purkaminen ja uusien kiinteistöjen rakentaminen nähdään taloudellisesti perustellumpana vaihtoehtona.

Ennen Rity-taloa samalla paikalla Hämeenkadulla sijaitsi vuonna 1906 valmistunut puurakenteinen työväentalo, jonka suunnitteli rakennusmestari J. Emil Olander (myöhemmin nimellä J.E. Valorinta). Työväentalo valmistui pitkälti talkoovoimin kolme vuotta aikaisemmin paikkakunnalla järjestäytyneen Riihimäen työväenyhdistyksen taloksi. Vanhaa työväentaloa laajennettiin vuonna 1917, jolloin taloon rakennettiin näyttämötilat sekä asunto vahtimestarille. Jo ennen talvisotaa työväenyhdistyksellä oli suunnitelmat uuden talon rakentamisesta pieneksi jääneen rakennuksen tilalle. Sota kuitenkin sotki suunnitelmat ja uuden rakennuksen sijaan vanhaa työväentaloa laajennettiin toisen kerran 1950-luvulla. Lopulta 1960-luvun alussa vanha rakennus päätettiin purkaa uuden tieltä pois.

Rity-talo valmistui vuonna 1963 ja se on arkkitehtien Marjatta (1927-2004) ja Martti Jaatisen (1928-2008) suunnittelema. Martti Jaatinen on yksin ja yhdessä vaimonsa kanssa suunnitellut lukuisia julkisia rakennuksia Riihimäelle. Tärkeimpinä mainittakoon nykyisin suojeltu vanha linja-autoasema (1955), Paloheimonkadulla sijaitseva Autolan talo (1962), vanha kauppaoppilaitos (1963) Kalevankadulla sekä nykyisin taidemuseona ja poliisiasemana toimiva valtion virastotalo (1963). Martti Jaatinen toimi myös Riihimäen kauppalanarkkitehtina pian valmistumisensa jälkeen vuosina 1955-58 sekä teki vaimonsa kanssa kaupungin uuden yleiskaavan vuonna 1970. Jaatiset ovat myös tunnettuja mm. Oulun monumentaalikeskustan arkkitehtuurista.

Rity-talo on Hämeenkadun muuhun rakennuskantaan verrattuna omalaatuinen. Katutason julkisivua vallitsevat koko rakennuksen kiertävät näyteikkunalasipinnat, joiden yläpuolella lepää massiivinen yhtenäisen vaikutelman antava laattamainen betonirakenne, joka toimii myös suurena yhtenäisenä kattoterassina. Rakennuksen oikea siipi kohoaa kaksi kerrosta kattotasanteen yläpuolelle. Rakennuksen sisätilat on ryhmitelty keskellä sijaitsevan atrium-pihan ympärille. Sisäpihalta on kulku sekä osaan katutason liiketiloista, rakennuksen kellarissa sijaitseviin juhlatiloihin että leveitä rappusia pitkin kattotasanteelle.

Jaatisia pidetään lasiarkkitehtuurin osaajina ja laajoja lasipintoja on hyödynnetty myös muissa heidän Riihimäellä sijaitsevissa rakennuksissaan. Rity-talossa hyödynnettiin pilaripalkkirakennetta, joka mahdollisti sisätilojen muunneltavuuden kevyiden väliseinien paikkaa vaihtamalla. Modulaarinen muunneltavuus oli erityisen tarpeellinen katutason myymälätiloissa, joissa onkin vuosikymmenien aikana ollut paljon erilaisia toimijoita ja tilajakoa on muutettu useasti. Varhaisimmassa vaiheessa katutason tiloissa toimi mm. Alkon ja Askon myymälät, Työväen säästöpankin konttori sekä Kivitasku-baari. Toisessa kerroksessa toimi ravintola-Rity ja ylimmässä kerroksessa oli kaksi asuntoa ja lisäksi tilat työväenyhdistyksen toimintaa varten.

Vuodelta 1975 olevat Rakennustoimisto A. Puolimatkan laatimat laajennuspiirustukset osoittavat, että Rity-taloa oli tarkoitus laajentaa. Suunnitelmissa oli rakentaa tilat näyttämölle ja juhlasalille, jolloin vanha juhlasali olisi muutettu keilahalliksi. Samalla oli tarkoitus laajentaa ravintolan tiloja kattotasanteelle ja rakentaa täysin uusi asuinkerrostalo Rity-talon taakse. Suunniteltu kerrostalo olisi sijainnut suunnilleen samalla paikalla kuin nykyinen uudisrakennus Rityn takana. Suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu. Vuonna 1977 päivättyjen Puolimatka-yhtymän piirustusten mukaan katutason liiketiloja laajennettiin atriumpihassa niin, että oikeanpuoleinen seinä ulottui keskellä sijaitseviin rappusiin saakka. Tämä muutos vaikutti merkittävästi rakennuksen alkuperäiseen arkkitehtoniseen ilmeeseen, sillä avara atriumpiha muuttui laajennuksen myötä vain kapeaksi käytäväksi.

Vieläkin merkittävämpi muutos rakennuksen ulkoasuun tapahtui 1980-luvun alussa, kun toisen kerroksen ravintolaan tehtiin laajennus. Valmistuttuaan Rity-talossa oli Jaatisten piirrosten pohjalta koko toisen kerroksen seinäpintaa peittävän ikkunaseinämän ympäröivä pylväskuja. Ylin kerros on kahdesta alemmasta kerroksesta poiketen päällystetty yhtenäisellä valkosementtilaatalla ja vain sen kahdessa päädyssä on kapeat nauhaikkunarivit. Kattotasanteelta kohoavat rytmikkäät valkoiset betonipylväät ja toisen kerroksen lasiseinä loivat visuaalisen illuusion ylimmän kerroksen raskaan rakennusmassan leijumisesta kevyesti ilmassa. Pylväiden muodostama käytävä oli myös luonteva paikka ravintolan ulkoterassille. Tämä arkkitehtoninen yksityiskohta menetettiin kun toisen kerroksen ravintolatilat laajennettiin ulottumaan entisiin pylväisiin asti. Arkkitehti Pentti Mannilan suunnitelman pohjalta tehty laajennus oli ehkä perusteltu ravintolan toiminnan kannalta, mutta rakennuksen yleisilmeelle se teki merkittävän muutoksen huonompaan.

Rity-talolle tehtiin laajempi pitkään harkittu peruskorjaus vuonna 1991. Korjauksen yhteydessä rakennuksen liike-, toimisto- ja kokoontumistiloja paranneltiin ja muokattiin uusien tarpeiden mukaan. Yksi merkittävistä muutoksista oli vuonna 1977 atriumpihaan tehdyn kahvilatilan laajennuksen poistaminen ja seinän siirtäminen takaisin alkuperäiselle paikalleen. Muutos palautti sisäpihalle ja alakerran julkisivulle sen 1960-lukuiset mittasuhteet. Kaupunkikuvallisesti yksi merkittävä muutos oli myös 2000-luvulla tapahtunut liikenteen uudelleenjärjestely Rity-talon edustalla. Aikaisemmin Hämeenkatu kulki suoraan rakennuksen edestä ja Rityn edustalla oli vain yhden autorivin paikoitustilat. Uuden tiejärjestelyn myötä Rity-talon edusta rauhoittui autoliikenteeltä kaksiriviseksi parkkipaikaksi kukkaistutuksineen ja liikenne ohjattiin Kolmiopuiston viertä suoraan Valtakadulle.

Rityyn ei ole 1990-luvun jälkeen tehty suurempia muutoksia tai korjauksia, mutta tilat ovat olleet jatkuvasti aktiivisessa käytössä. Nykyisin talon liiketiloista suurin osa on jatkuvasti käytössä, mutta tilojen, rakenteiden ja julkisivun peruskorjaustarve on jo ilmeinen. Vuonna 2018 kellarin juhlasalissa tapahtui vesivahinko, jonka seurauksena kellarikerros on ollut käyttökiellossa. Rity-talon omistaa nykyisin Riihimäen Sosiaalidemokraatit, jotka ovat vuonna 2017 hakeneet rakennukselle purkulupaa sekä tontille kaavamuutosta ja lisärakennusoikeutta. Rakennuksesta on tehty purkupäätös ja tontille valmistellaan kaavamuutosta uudisrakentamisen mahdollistamiseksi. Peruskorjauksen vaatiman suuren menoerän lisäksi isojen ikkunapinta-alojen kustannustehokkuus ja laajan tasakaton aiheuttamat rakenteelliset riskit on mainittu syinä purkupäätöksen tekemiseen. Rityn tilalle on suunnitteilla viisi- ja kahdeksankerroksiset asuinkerrostalot, joista korkeampi sijoittuisi Hämeenkadun ja Valtakäyrän risteykseen.

Rity-talon poistuminen Hämeenkadun katukuvasta on merkittävä asia keskustan rakennuskannassa. Vaikka rakennuksen arkkitehtonista arvoa ei ole pidetty riittävän merkittävänä ja kaupunkilaisten yleinen mielipide ei purkamista vastustakaan, tulee Hämeenkadun pohjoispään visuaalinen ilme muuttumaan merkittävästi, mikäli Rityn tontille rakennetaan kaksi korkeaa kerrostaloa. Yhtenäisenä jatkunut katulinja katkeaa korkean kerrostalon estäessä vapaan näkymän Hämeenkadulta Valtakadulle. Rity-talo on oivallinen esimerkki 1960-luvun betonirakennusten rakennussuojelun ja säilyttämisen ongelmallisuudesta. Taloudellisten, esteettisten mielipiteiden  ja 1960-luvun purkuvimman aiheuttaman katkeruuden vaikuttaessa vaakakupissa, moni modernistinen betonirakennus on saanut purkutuomion. Toisaalta voidaan myös miettiä, kuinka monta säästettävän arvoista 1960-luvun rakennusta Hämeenkadulle jää Sokos-Karan ja Rityn purkamisen jälkeen?

 

LISÄTIETOJA

Rakennusvuosi: 1963, (1961-63)

Osoite: Hämeenkatu 46

Suunnittelijat: ,