Allinna

Kuva: Riihimäen kaupunki

Valmistui 1919, suunnittelija Oiva Kallio. Hausjärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anders Rudolf Gestrin rakennutti talonsa paikalle, johon vuoden 1916 asemakaavassa oli varattu paikka vesitornille.
Erikoisessa kartanohuvilassa voi nähdä tanskalaista, saksalaista ja italialaista vaikutetta. Rakentamista varten otettiin hiekkaa viereiseltä tontilta ja linnan ympärille rakennettiin kaksinkertainen kivimuuri. Tontille jouduttiin poraamaan 100 metriä syvä kaivo. Talo ristittiin Gestrinin puolison mukaan Allin linnaksi, josta nimi lyheni Allinnaksi.
Vuonna 1933 Allinnan osti veturinkuljettaja Bruno Konstantin Hakola, joka perusti sinne hotellin. Hänen vaimonsa Anna hoiti ravintolaa, jolla oli Riihimäen ensimmäinen ulkoilmaterassi. Orkesteri soitti joka ilta ja jäätelökonetta veivattiin käsin aitassa. Kuulopuheen mukaan toiminta loppui kateellisten hausjärveläisten kanteluun alkoholin anniskelusta sulkemisajan jälkeen.
Allinnan osti seuraavaksi säveltäjä Felix Krohn, joka vuokrasi sen ravintolakäyttöön Loimaalta tulleelle virolaiselle kosmopoliitille Lola Larvalalle. Sodan jälkeen Allinna oli seudun ainoa tanssiravintola. Sen vappu­ ja ylioppilasjuhlat tunnettiin riehakkuudestaan. Larvaloiden lopetettua 1959 käytiin talon kohtalosta pitkä taistelu, joka ratkesi vasta korkeimmassa oikeudessa. Allinnaa ei purettu, mutta se siirtyi kaupungin omistukseen.
Peruskorjattu rakennus vihittiin lasimuseoksi ja musiikkiopistoksi 1965. Museon uusiksi tiloiksi piirsi Raimo Valjakka massiivisen laatikon 1971
Allinnan eteläpuolelle, mutta rakentamisen rahoitus jäi kaupunginvaltuustossa kiinni yhdestä äänestä – uimahallin hyväksi.
Lasimuseo muutti Allinnasta 1980 ja musiikkiopisto 1987. Hallintokäytössä palvellut ja rapistunut rakennus kunnostettiin osittain 1990. Seuraavana vuonna aloitti Galleria Allinna. Talossa ovat sittemmin toimineet mm. ystävyys­ kaupunkiseurat, Riihimäen pääsiäisjänikset sekä nuorten mediapaja. Tiloissa on ollut taiteilijoiden työhuoneita ja kaupunki on järjestänyt elokuvaesityksiä sekä pihalla ulkoilmakonsertteja. Välillä myös kesäravintolaa yritettiin elvyttää. Vuosituhannen vaihteessa avasi ovensa galleriaravintola, joka paloi loppuvuodesta 2005.
Nykyisin Allinna toimii jälleen yksityisasuntona.
Linnan rakentamisessa syntyneessä Allinnanmontussa on toiminut kesäteatteri vuodesta 1950. Katsomo pystytettiin talkoilla 2008. Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo järjestää siellä kerran vuodessa ulkoilmanäytöksen tähtitaivaan alla.

Eteläinen koulu

Kuva: Riihimäen kaupunki

Riihimäen-Herajoen koulu aloitti toimintansa 18.8.1903. Oppilaita oli silloin 45, heidän opettajanaan Suoma Nieminen ja hänen lisäkseen käsityönopettajana puuseppä F. Liljeroos.
Pian tarvittiin lisätilaa. Jo 1907 valmistui lisärakennus, suunnittelijana J. Emil Olander (myöhemmin Valorinta). Siinä oli erillinen voimistelusali ja käsityöluokka sekä asunto kolmannelle opettajalle. Vuodesta 1913 koulun nimi oli Eteläinen kansakoulu. Oppilaita oli tuolloin jo 170 ja opettajia neljä. Nykyinen päärakennus valmistui 1932, suunnittelija U.E. Mäkinen. Laajennusosa 1958, suunnittelijana Martti Jaatinen.
Peruskoulu­uudistuksen myötä 1976 koulu muuttui Eteläisen peruskoulun ala­asteeksi. Viimeisin, kauan kaivattu saneeraus valmistui 1996 uusine liikunta­ ja ruokailutiloineen, suunnittelija Harri Hietanen. Liikunta­ ja juhlasali nimettiin pitkäaikaisen rehtorin Matti Nikusen mukaan Matinsaliksi ja koulun sai käyttöön nimen Eteläinen koulu. Sitä käy nyt noin 300 oppilasta.
Päärakennuksen vanha osa ja vanha puukoulu on suojeltu. Puukoulussa kokoontui Riihimäen kauppalanvaltuusto ensimmäiseen kokoukseensa 17.1.1922.

Hämeenaukio

Kuva: Riihimäen kaupunki

Nykyisen hotellin paikkeille valmistui Wapaapalokunnan Seuratalo 1895 yksityisin varoin, sillä suuriruhtinaskunnan senaatti ei pitänyt WPK:ta riittävän yleishyödyllisenä voidakseen myöntää sille avustusta.
Palokunta oli perustettu 1894 Rautatien Wapaaehtoisen Palosammutus­ ja Korjauskunnan nimellä ja mukaan ilmoittautui pian 95 henkeä. Seuratalon suojissa aloitti toimintansa Riihimäen työväenyhdistys vuonna 1903 ja Riihimäen yhteiskoulu 1905. WPK:n suojeluosaston nimellä perustettiin elokuussa 1917 Riihimäen suojeluskunta. Se osti koko talon 1923 ja järjesti siellä maanpuolustuksellista sekä kulttuuritoimintaa, kunnes suojeluskunnat lakkautettiin 1944.
Talo lahjoitettiin kauppalalle ja se toimi seuratalona sekä 1946 perustetun Riihimäen Näyttämön, sittemmin Riihimäen Teatterin talona dramaattiseen tulipaloon 1976 asti. Kaikki lähistön palokunnat hälytettiin paikalle, mutta talo paloi perustuksiaan myöten ja mm. teatterin 1500 asukokonaisuuden puvusto tuhoutui.
Riihimäen keskustan vanhin puutalo on Koiviston mökki Koivistonkadun ja Töyrykadun kulmassa. Se lienee rakennettu 1850­luvulla. Nimensä ”torppa” sai asukkaastaan Juho Koivistosta, joka oli toinen Koivuviidan talon pojista. Koivuviidan päärakennus oli nykyisen Riihikadun tienoilla. Talon toimesta kynnettiin mm. tuleva Riihimäen kauppatori aikanaan suosta pelloksi.

Hämeenkadun viimeinen puutalo

Kuva: Riihimäen kaupunki

Hämeenkatu raivattiin 1906 ja rakennettiin kaduksi noin 1919. Sen viimeinen säilynyt puutalo on tiettävästi veturinkuljettaja Johan Åkerfeltin talo vuodelta 1911. Perimätiedon mukaan 1940­luvulla talossa asui Riihimäen Kiskon 10­ottelija Yrjö Mäkelä, joka osallistui Lontoon olympialaisiin 1948 sijoittuen 13:nneksi.
Rakennusta peruskorjattiin ja laajennettiin 1959–60. Tällöin kivijalkaan avattiin maineikas anniskeluravintola Hämeen Baari. Sisäpihan punainen tiilirakennus on toiminut aikoinaan leipomona. Vieressä oli myös kaivo.
Vuonna 1994 kiinteistön omistajaksi tuli yksityishenkilö, joka halusi säilyttää vanhan rakennuksen. Vuosina 2000-2008 vuokralaisena oli Marjan Tähti­Pubi, jonka terassi valittiin usean otteeseen Riihimäen viihtyisimmäksi. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii Juomahuone Laitinen. Kesäisin pihaa käytetään suosittujen teatteriesitysten estradina.
Hämeenkadun itäpuolella mainittiin vielä Meurmanin asemakaavakartassa 1920­luvulla paikannimi Kupparinkylä.

Harjunrinteen koulu

Kuva: Riihimäen kaupunki

Harjurinteen koulu valmistui jatkokouluksi 1950, suunnittelija Georg Jägerroos. Oppivelvollisuuslain toimeenpano edellytti pelkän kansakoulun varaan jääneitä varten jatkokoulun perustamista Riihimäelle 1930. Se toimi ensin hajautettuna Pohjoisella ja Eteläisellä kansakoululla. Uudessa koulutalossa toimi jatkokoulun lisäksi apukoulu ja kansakoululuokkia. Vuodesta 1957 jatkokoulun korvasi suoraan ammattiin valmentava kansalaiskoulu, jossa oli puu­, käsityö­, kotitalous­ ja kauppalinja. Peruskoulu-uudistuksen myötä Harjunrinteestä tuli yläaste 1976, nykyisin yläkoulu.

Istuinkivi

Kuva: Riihimäen kaupunki

Herajokelaisten vanha kirkkotie Hausjärvelle kulki harjua pitkin. Riihimäen paikkeilla polun molemmin puolin oli synkkä korpi. Perimätieto kertoo, että nykyisen Istuinkiven sillan luona metsä oli harvempaa ja kalliolla matkamies saattoi istua lepäämään.
Kivenheiton päässä on Riihimäen varuskunta, jonka vanhimmat, punatiiliset kasarmit ovat vuodelta 1910. Karankadun kulmaan pystytti Viestikilta ry Heikki Varjan suunnitteleman Viestimuistomerkin viestijoukkojen 50. vuosi­ päivänä 5.3.1968.

Itsenäisyydenpuisto

Kuva: Riihimäen kaupunki

Opistopuisto raivattiin kansalaisopiston edustalle 1930­luvun lopulla. Kauppala lahjoitti osan puistosta sankarihautausmaaksi, joka vihittiin käyttöön 10.1.1940. Hautausmaalla on 180 ristiä. Alueen yleissuunnitelman laati 1947 Viljo Revell. Kalervo Kallion veistämä punagraniittinen sankaripatsas paljastettiin 1948.
Jo ennen sotaa perustettiin Opistopuiston pohjoispäähän kansakoululaisten opetuspuisto, johon istutettiin parikymmentä puulajia sekä erinäisiä pensaita. Nyttemmin ylläpidetään tavallisena puistona. Kotimaisten jalojen lehti­ puiden lisäksi alueelta löytyy mm. makedonian­ mänty, japaninmarjakuusi ja siperianpihta. Itsenäisen Suomen täyttäessä 50 vuotta puisto nimettiin Itsenäisyydenpuistoksi ja Suomen täyttäessä 70 puistoon istutettiin Helsingin itsenäisyydenkuusen siemenestä kasvatettu vesa.

Kansalaisopisto

Kuva: Juho Haavisto

Ensimmäisten paikkakuntien joukossa Suomessa perustettiin Riihimäen Vapaa Kansalaisopisto vuonna 1925 “toimettomuuden ja rauhattomuuden kitkemiseksi nuoren aikuisväestön parista”. Se aloitti toimintansa 1926 Eteläisellä kansakoululla, kunnes oma talo valmistui pitkälti talkootyön tuloksena 1928, suunnittelijana J. Emil Valorinta.
Riihimäen opistotalo on toiseksi vanhin Suomessa Helsingin työväenopiston talon jälkeen. Rakennus edustaa tyyliltään kaunista klassismia ja muodostaa Itsenäisyydenpuiston kanssa rauhallista kaupunkimaisemaa Meurmanin puutarha­ kaupunkivision hengessä.
Opistotalo vaurioitui pahasti talvisodan pommituksissa, mutta korjattiin. Nykyisin kaupungin ylläpitämä kansalaisopistolla on vuosittain yli 2500 opiskelijaa. Opetusohjelma ulottuu kalligrafiasta liikuntaan ja puutöistä tietotekniikkaan. Opistolla on myös laaja valikoima kieliä. Hämeen kesäyliopiston kanssa on järjestetty avointa yliopisto­opetusta.
Kotiseutuyhdistys Riihimäki-Seura perustettiin opistotalolla 31.5.1935. Sen varhaisiin saavutuksiin kuuluvat ensimmäinen kotipihakilpailu vuonna 1935 ja ensimmäiset Riihimäen messut kaksi vuotta myöhemmin. Kesällä 1996 seura aloitti Riihimäen arkeologiset tutkimukset Herajoen Penninmäen kivikautisella asuinpaikalla. Nykyisin Riihimäki­Seura järjestää kaupunkikävelyitä ja kotiseuturetkiä, toimittaa julkaisuja, osallistuu kaupungin kotipihatoimikunnan työhön ja antaa lausuntoja erilaisista kaupungin suunnitelmista.

Karan koulu

Kuva: Riihimäen kaupunki

Rakennus valmistui 1956 Riihimäen 9­vuotiseksi tyttölyseoksi, suunnittelija Eva Larkka. Uuden­ aikaisessa rakennuksessa oli erikoisluokkien lisäksi 17 normaaliluokkaa ja kirjasto lukusaleineen, kerhohuone, ruokala sekä erittäin tilava opetus­ keittiö kodinhoitohuoneineen.
Koulun perusti 1857 Charlotta Lydecken Sortavalassa ruotsinkielisenä tyttökouluna, joka tosin otti oppilaikseen myös poikia. Koulusta tuli Sortavalan suomalainen tyttökoulu 1904 ja sen yhteyteen perustettiin yliopistoon johtavat jatkoluokat 1908. Toisen evakkomatkan 1944 myötä nimeksi tuli Riihimäen tyttölyseo.
Tyttölyseo toimi ensin Riihimäen lyseon (nyk. Riihimäen lukio) tiloissa, kunnes pääsi muuttamaan omaan koulutaloon. Seuraavana vuonna oli oppilasmäärä jo 574. Karan yhteislyseoksi koulu muutettiin 1971. Oppilasmäärä nousi jo 735:een, joista poikia 45.
Peruskoulu­uudistuksen myötä 1976 lukioluokat yhdistettiin Riihimäen lukioon. Toimintaa jäi jatkamaan Karan yläaste, vuodesta 1994 nimeltään Karan koulu.
Pitkään talossa toimi myös valtion askarteluohjaajaopisto.

Kauppaopiston talo

Kuva: Riihimäen kaupunki

Riihimäkeä ei syyttä ole kutsuttu koulujen kaupungiksi. Kalevankadun julkisten rakennusten sarjaan liittyi viimeisenä 1963 Marjatta ja Martti Jaatisen suunnittelema kauppaopisto. Modernismia edustava tiilirakennus on sijoitettu pienelle tontille onnistuneesti. Laajennus valmistui 1989, suunnittelija Erkki Valovirta.
Vuonna 1957 perustettu kauppaoppilaitos liitettiin 2009 Riihimäen ammattioppilaitokseen. Rakennus palvelee nykyisin Riihimäen kouluremonttien väistötilana.