Kotikaupunkipolku

Vanhin 5-paikkainen tiilinen talli valmistui 1869. Puisessa Turun kasarmissa vuodelta 1876 olivat pikajuna ”Turkulaisen” yöpymään joutuvan miehistön majoitustilat, Nykyisin ”Keltainen talo”, jonka toisessa päässä toimii kahvila ja lounasravintola sekä käsityökirpputori. Veturitallin yhteyteen rakennettiin vesitorni 1892 lähteen päälle. Samaisen lähteen kuuluisaa vettä myytiin aikoinaan Helsinkiin saakka.
Rautatien kanssa samanaikaisesti rakennettiin lennätinlinja, jonka ansiosta Riihimäeltä oli jo 1871 viestiyhteys Pietariin, Viipuriin, Helsinkiin ja Hämeenlinnaan. Myös yksityisten ihmisten sähkösanomia välitettiin vuodesta 1874 alkaen kolmena tuntina päivässä.
Lennätinlinjan kunnossapitoa varten Riihimäelle perustettiin 1881 VR:n Telegrafikonepaja, joka oli aikanaan valtion koko viestiteknisen hallinnon keskus. Sen konepajarakennus on rakennettu vaiheittain 1929 mennessä. Toiminta siirtyi Hyvinkäälle 1961. Lennätinperinteitä jatkaa Cinia Oy, joka tarjoaa tietoliikennepalveluja.
Vastapäätä talleja Pohjoisen Asemakadun mutkassa puistossa on lähiseudun Lions-järjestöjen 1992 istuttamat kolme Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlakuusta.
Syksyllä 2011 aloitti toimintansa Vihreä talo, joka on määrittänyt pysyvästi uudelleen riihimäkeläistä kaupunkikulttuuritarjontaa.

Rautsikka, Punainen talo rakennettiin 1881 asuntokasarmiksi ratainsinöörintalon ja veturitallin yhdistävän polun varteen. Muutettiin lastentarha­ ja kokoustiloiksi 1907 lisäämällä keskiosaan satulakattoinen korkea salitila, näyttämö ja parvi. Salitila on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan. Alkuperäiset tulisijat ja piiput on jossain vaiheessa purettu. Nykyisin rakennus on yksityisomistuksessa. Tiloissa toimii perhekahvilana ja kauppana toimiva Pompoti. Rakennus on suojeltu osana Rautatienpuiston historiallista ympäristökokonaisuutta
Vieressä Piippukujalla on Riihimäen ensimmäinen kivitalo, ”valtion talo” vuodelta 1925, suunnittelija Bruno Granholm.

Keskuspuisto on muotoutunut vuodesta 1935 alkaen. Ensimmäisenä suunnittelijana toimi kauppalan ylipuutarhuri Hellemaa. Puisto on suosittu leikkipaikka ja sitä on uudistettu viimeksi vuonna 2018 lähemmäs alkuperäisasua.
Riihimäki-Pietari ­radan 100­vuotisjuhlan kunniaksi paljastettiin keskuspuistossa Riihimäki­päivänä 1970 Kari Juvan veistämä radanrakentajien muistomerkki ”Topparoikka”. Taiteilijan itsensä mukaan teos ”kuvaa hetkeä, jolloin rata oli valmis ja sen rakentajat saattoivat oikaista selkänsä mahtipontisina mittavan työn tehtyään”. Monumentaalisen pronssiveistoksen karkea viimeistely puolestaan kuvaa kurjuutta, jota ratatyöntekijät kokivat.
Suurten nälkävuosien oloissa ratahanke palveli hätäaputyömaana. Sen vahvuus oli ensimmäisenä syksynä 11 800, josta ehkä jopa viidesosa kuoli lavantautiin. Jälkipolvet puhuivatkin “nälkäradasta” ja “luiden päälle rakennetusta” radasta.

Valmistui 1917 ollen yksi Suomen vanhimmista edelleen käytössä olevista puisista elokuvateattereista. Rakennus edustaa tyyliltään niukkaa myöhäisjugendia.
Äänilaitteet Teatteri Sampo sai jo vuonna 1930. Nimi muuttui Kino Sammoksi 1938, jolloin myös sisustus uusittiin ja tornin huipulle asennettiin neonvalo. Vuonna 1958 tehtiin perusteellinen korjaus ja laajennus nykyisiin mittoihin. Silloin toiminta oli vilkkaimmillaan, mutta pian alkoi television valtakausi.
Teatteri vuokrattiin isompien ketjujen hoitoon, kunnes 1980­luvulla videokasetti aiheutti pienten elokuvateattereiden joukkokuoleman. Finnkino lopetti Kino Sammon toiminnan 1986 ja kaupunki osti kiinteistön.
Paikalle kaavailtiin kerrostaloa, mutta talouslama lykkäsi purkupäätöstä. Tiloihin sijoittuivat tilapäisesti elokuvakerho Sampo, Riihimäen nuorisoteatteri ja muutakin kulttuuritoimintaa. Kiinnostus Sammon kohtaloon heräsi ja kerättiin yli 500 nimen kuntalaisaloite sen säästämiseksi. Lopulta kaupunki päätti kunnostaa valtakunnallistakin huomiota saaneen rakennuksen. Vuonna 1995 valmistui nuorisoteatterin näyttämötekniikka.
Talon pääkäyttäjänä on nykyisin Riihimäen Nuorisoteatteriyhdistys. Lisäksi tilassa toimii aktiivisesti elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo, joka toi elokuvat takaisin teatteriin vuodesta 2001 lähtien.

Vuosikymmenten ajan Riihimäen keskustan maisemaan toivat hajuvesien, saippuan ja kynttilän tuoksua Teka ja Havi, jotka toimivat Hämeenkadun ja Koulukadun kulmassa.
Forssassa 1907 perustettu Teknokemiallinen tehdas Helios muutti Riihimäelle 1911. Syynä olivat hyvät rautatieyhteydet sekä sähkönsaanti Paloheimon uudesta voimalasta. Helios osti tuotantotiloiksi silloisen Riihimäen suurimman rakennuksen. Tuotteita olivat mm. suuvesi Illodin, kesakkovoide Venus, kengänkiilloke Verraton sekä hyönteismyrkky Joukkomurha. Vuonna 1919 Helioksen nimeksi tuli Teka.
Suomen ensimmäinen teollinen kynttilänvalmistaja oli Anton Alfthanin 1829 perustama talikynttilätehdas Kirjolan kartanossa Karjalan kannaksella. Se muutti 1849 Viipuriin Havin kaupunginosaan. Konkurssin jälkeen tehtaan osti viipurilainen kauppahuone Hackman & Co ja se sai nimekseen Havin oy. Yhtiö laajensi 1900­luvun alussa tuotevalikoimaansa kosmetiikkaan.
Havin oy osti 64 % Tekasta vuonna 1927. Alkoi yritysten 70 vuotta kestänyt yhteistyö, joka voimistui entisestään, kun Havin toiminta evakuoitiin talvisodan jaloista Riihimäelle.
Kynttilöiden tultua muotiin 1960­luvulla vientikin alkoi taas vetää. Nanny Still kehitteli niihin moderneja muotoja ja värejä. Tekan tuotteet tehtiin silloin vielä pitkälti käsityönä. Eau de Cologne kypsytettiin suurissa tammitynnyreissä. Vuonna 1970 valmistui uusi tehdas Herajoelle ja 1973 purettiin Hämeenkadun tehdaskiinteistö sekä työväenasunnot. Saksalainen Henkel osti Tekan perinnettä jatkaneen Havin teknokemian osaston 1997 ja lopetti sen toiminnan Suomesta.

Joulukuussa 1904 Hausjärven kunta päätti käyttää kaikki viinaverovarat Riihimäelle perustetta­ van oppikoulun hyväksi. Opetus alkoi 1905 palo­ kunnantalolla, ensimmäisenä opettajana Paula Heikkilä (Oksanen) ja tällä 44 oppilasta. Vuonna 1908 koulu muutti Karan kartanon lahjoittamalle tontille valmistuneeseen rakennukseen.
Vuonna 1911 Riihimäen yhteiskoulu sai lukiooikeudet. 1931 siitä tuli valtion omistama Riihi­ mäen yhteislyseo, vuonna 1944 vain pojille tarkoitettu lyseo ja jälleen vuonna 1971 yhteislyseo. Vuonna 1976 koulu muuttui Riihimäen kaupungin omistamaksi Riihimäen lukioksi.
Nykyisten rakennusten vanhin osa on J. Emil Valorinnan piirtämä ja 1927 valmistunut voimistelusali, joka on nyt auditoriona. Vain sali selvisi talvisodasta. Muun koulun tuhosi tulipalo, joka alkoi ilmeisesti jäätyneiden vesiputkien sulattamisesta, vaikka desanttejakin epäiltiin. Uusi keskiosa on piirretty rakennushallituksessa 1940. Uusin osa valmistui 1963, suunnittelija Veikko Rauhala. Nyttemmin kaikki tilat peruskorjattu.

Herajokelaisten vanha kirkkotie Hausjärvelle kulki harjua pitkin. Riihimäen paikkeilla polun molemmin puolin oli synkkä korpi. Perimätieto kertoo, että nykyisen Istuinkiven sillan luona metsä oli harvempaa ja kalliolla matkamies saattoi istua lepäämään.
Kivenheiton päässä on Riihimäen varuskunta, jonka vanhimmat, punatiiliset kasarmit ovat vuodelta 1910. Karankadun kulmaan pystytti Viestikilta ry Heikki Varjan suunnitteleman Viestimuistomerkin viestijoukkojen 50. vuosi­ päivänä 5.3.1968.

Kun Riihimäen lapsiluku kasvoi 1910­luvulla niin, että kansakoulu alkoi käydä ahtaaksi, alettiin suunnitella toisen koulun perustamista. Sopiva tontti löytyi Istuinkiven luota. Kaksi luokkaa, ja veistosalin käsittänyt rakennus vihittiin käyttöön syyslukukauden alussa 1913, suunnittelijana J. Emil Valorinta.
Oppilaita oli 1930­luvulla jo lähes 500, joten rakennuksen laajennuksesta huolimatta joudut­ tiin turvautumaan vuorolukuun. Seuraava laajennus tehtiin 1950­luvulla, mutta tilanahtautta koettiin jälleen suurien ikäluokkien koulutielle lähtemisen myötä.
Vuonna 1970 rakennus todettiin epäkäytännölliseksi, koulu lakkautettiin ja sen oppilaat siirrettiin uuteen Uramon kouluun. Kaksi tavallista luokkaa ja tarkkailuluokka toimivat kuitenkin edelleen entisissä tiloissa. Kuinka ollakaan, jo 1971 Uramon koulu kävi ahtaaksi ja niinpä Pohjoinen koulu todettiin jälleen kelvolliseksi ja otettiin käyttöön. Laajennuksen 2005 yhteydessä rakennettiin koulun yhteyteen Istuinkiven liikuntahalli.

Vanhan urheilukentän ympärille laati laajan urheilupuiston yleissuunnitelman 1950 professori Yrjö Lindegren. Hän oli voittanut kaupunkisuunnittelun kultamitalin Lontoon olympialaisten kulttuurikilpailussa 1948 Varkauden urheilukeskuksen suunnitelmallaan. Riihimäen Urheilupuistoa pidetäänkin kansainvälisesti esimerkillisenä ja yhtenä Suomen parhaista, vaikka suunnitelma toteutui vain osittain. Kenttiä on lisätty vähitellen ja puiston länsikulmaan valmistuivat 1967 yhtenä kokonaisuutena Urheilutalo sekä Pohjolanrinteen koulu, suunnittelija Raimo S.O. Valjakka. Urheilutalon edustalla on Heikki Niemisen pronssiveistos Pukkihyppy vuodelta 1968.
Urheilupuistossa järjestetään Kansainväliset Erämessut. Vuonna 1972 alkaneet erämessut jatkavat Riihimäen pitkää messuperinnettä. Erämessut on nykyisin Suomen suurin luontoharrastamisen ja eräalan tapahtuma. Niiden miljoonas vieras kävi Riihimäellä kesäkuussa 2008.
Harju, jonka päällä ja kupeessa Urheilupuisto sijaitsee, on Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän välinen päätemoreeni, joka syntyi noin 12 000 vuotta sitten vetäytyvän mannerjään reunan pysähdyttyä hetkeksi näille main. Suurimmaksi osaksi noin 20 metriä korkea Salpausselkä ulottuu Hankoniemen edustalta Karjalaan ja salpaa mm. Saimaan vedet altaaseensa.
Riihimäellä harjun lakea pitkin kulkee valtakunnallinen vedenjakaja. Sen luoteispuolella vedet virtaavat Kokemäenjoen vesistön kautta Perämereen Porissa. Kaakkoispuolen vedet kerää Vantaanjoki, joka laskee Suomenlahteen Helsingin Vanhassakaupungissa.

Vilkasliikenteisenä paikkakuntana Riihimäki oli alusta alkaen altis kulkutaudeille, joiden hoito oli erilaisten kansanparantajien sekä tunnettujen kuppareiden käsissä. Myös asemapäällikkö Öller harjoitti virkansa ohessa terveysneuvontaa ja reseptien myöntämistä.
Oma apteekki saatiin jo 1880­luvulla. Kunnallinen terveydenhoito Riihimäellä alkoi 1896, kun Hausjärven kunnanlääkärin vastaanotto siirrettiin asemakylään. Lääkäri Karl Gustav “Gösta” Enckell hoiti samalla rautatielääkärin tehtäviä. Kätilö saatiin 1905.
Ensimmäinen kunnansairaala perustettiin Riihimäen harjulta ostettuun yksityistaloon 1918. Tilat olivat jo alusta alkaen liian pienet, joten parannus oli valtava kun kauppalan sairaala aloitti 1951, suunnittelijanaan Veikko Larkas.
Sittemmin rakennus toimi terveyskeskuksena, jonka laajennuksen suunnitteli Veikko Voutilainen 1987. Siitä tuli 1961 aluesairaala, joka muutti 1970 uusiin tiloihin Kirjauksen alueelle. Sittemmin myös päivystys ja terveyskeskus muutti näihin tiloihin. Nykyisin Terveysaseman palveluihin kuuluvat mm. hammashoito, mielenterveyspalvelut sekä geriatria.