kotikaupunkipolulla

Rautatie

Kuva: Juha Laitinen

Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui 1862. Sen myötä avattiin vaatimaton asema Hausjärven takamaille Anttilan tilan viereen.

Pian alkoi laaja keskustelu, mikä olisi seuraava etappi. Vaihtoehtoina olivat radan jatkaminen Tampereelle ja sieltä edelleen Pohjanmaalle, tai toisaalta emämaan pääkaupunkiin Pietariin. Jäl­ kimmäistä mm. senaattori J.V. Snellman perusteli Venäjän markkinoiden saavutettavuudella ja Pietarista avautuvalla jatkoyhteydellä Eurooppaan.

Senaatti päätti lopulta valita suunnaksi Pietarin. Sinne ratalinjaus vedettiin Salpausselkää pitkin, koska se on maastollisesti edullinen eikä liian lähellä rannikkoa sodan sattuessa. Radat yhtyivät luontevasti Riihimäellä, josta näin tuli kertaheitolla maan tärkein risteysasema. Osuus Riihimäki-Lahti avattiin 1.11.1869 ja koko Pietarin­rata 372 kilometrin mittaisena keisari Aleksanteri II:n nimipäivänä 11.9.1870.

Suomen sisällissodassa 1918 Riihimäki oli punaisten joukkojen siirtojen tärkeä solmukohta. Niinpä sodan loppuvaiheessa Hangossa maihin noussut Saksan Itämeren divisioona Helsingin vallattuaan jatkoi pohjoiseen hyökäten Riihimäen ratapihalle kolmesta suunnasta 22.4.1918. Tällöin sattui ns. Riihimäen pamaus, kun tykin osuma ammusvaunuun aiheutti räjähdyksen, joka aikalaisten mukaan “huumasi korvat kilometrien säteellä, nostatti kymmenien metrien korkuiset tulenlieskat, väänsi kiskot mutkalle ja lennätti niiden kappaleita kilometrin päähän, sytytti useita tulipaloja ja särki ikkunoita matkojen päässä”. Talvisodassa puolestaan Neuvostoliitto pommitti Riihimäkeä ahkerasti jopa yli 100 koneen muodostelmilla. Muistona ovat sirpaleiden tekemät kuopat aseman kivijalassa.